Saul SM Maraton ...🐞

 

                                  Maraton juoksumatkana on aina arvoitus ja kun tuon matkan  juoksee valitusti vain kerran vuodessa, odotukset ja toiveet onnistumiselle ovat aina päällimmäisenä ajatuksissa. Omani juoksin tänä vuonna Suomen Aikuisurheiluliiton SM Maratonilla Vantaan Maratonin yhteydessä. Edellisestä maratonista oli kulunut tasan vuosi ja olin täpinöissäni kaikken valmistelun keskellä. Vaikka hieman epävarmuutta sisältänyt juoksuvuosi oli sujunut pääosin hyvin, ihan kaikki harjoitukset eivät kuitenkaan päässeet kohdallani toteutumaan. Alimatkojen kisat antoivat hyvin pontta harjoitteluun ja tiesin melko hyvin missä kunnon kanssa ollaan menossa. Viikko ennen starttia kropassa tuntui äärettömän hyvältä, valmistelut sujuivat hyvin vaikka jalkaterän hermopinne oli siirtänyt  harjoittelun välillä juoksumatolle. 

     Maraton aamuna totesin että tankkaukset, edellisten viikkojen ruokailut ja unet olivat sujuneet mallillaan. Hyvin nukutun yön jälkeen oli mahtavan levollista lähteä kohti Vantaata. Vantaan Maraton on lempi juoksutapahtumiani. Siellä on aina niin kiva tunnelma, järjestelyt toimivat moitteettomasti, aina paljon tuttuja ja ehkä eniten kuitenkin painaa se että olen lapsuuteni ja nuoruuteni suhannut maraton reitin varrella. Geelimäessä ajanut pyörällä ojaan. Entinen pelto täyttynyt taloilla, josta ennen oikaistiin lumihangessa kahlaten koulusta kotiin. Niitä on kiva aina juostessa muistella. 

Valmistelut olin toteuttanut kirjaimellisesti. Edellis vuoden hyytyminen kolmenkympin jälkeen sai pohtimaan toteutusta tarkemmin ja koska maraton juostaan vain kerran vuodessa halusin panostaa myös suunnitteluvaiheeseen. 

Muistin uusia lisenssin ja tehdä osaan oton varmistuksen. 

         Olin oikeastaan levollisempi kuin koskaan. Tiesin että kunto on hyvä ja jos maltan alkuvauhdeissa, ei minulla loppupeleissä kunnon suhteen ole mitään hätää. Tiesin että oma maraton tasoni on siellä 4 ja kolkyt tuntumassa. Tulos tuon molemmin puolin on se mitä osaan odottaa. 

         Jälleen kivaa katsella kisapaikan kuhinaa, jutella tuttujen kanssa ja todeta miten äärettömän kivaa on olla edelleen osa tätä yhteisöä. Jokainen voi olla niin oma itsensä omine juoksuineen. On ihanaa päästä kannustamaan ensikertalaisia. On ihanaa päästä näkemään  kun Suomen ennätystä  juostaan, miten kaunista, upeaa ja vahvaa juoksu voi todella olla. 

         Tein taktisen suunnitelman reitille tankkauksin ja vauhdein. Hermopinne muistutteli mutta pärjäsin vaivan kanssa. Vaatetus vaikutti keliin sopivalta. Olin tyytyväinen että olin valinnut reisiin vähän pidempää lahjetta, kylmällä kramppaan helposti. Mitään ylimääräistä kannettavaa en ottanut juoksuun mukaan, vain energiageelit ja ne laskin tarkasti. 

     Maraton juostiin neljänä kierroksena. Ja jo neljättä kertaa maratonia Vantaalla, tuttua juttua ajattelin. Oli helppoa laskeskella ja taktikoida. Ensimmäisen kierroksen maltoin, geelit puolen tunnin välein, juomat joka huollossa. Melko pian huomasin että urheilujuoma tökki yhdessä geelien kanssa ja lopun  matkaa join pelkkää vettä, se tuntui hyvältä. Paksut geelit eivät menneet enää alas 25 km jälkeen, energiapallot aivan liian makeita. Ne jäivät syömättä kokonaan.  Onneksi mukana oli ohutta 2:1 maltodekstriini-fruktoosi geeliä joka oli helppo ja nopea niellä, tuntui jopa imeytyvän suoraan suusta.  Hieman sellainen tankkaus ällötys helpotti nopeasti. Join riittävästi mutten liikaa. 

          Toiselle kierrokselle kroppa oli lämmennyt kivasti, tuntui että diesel oli paremmin käynnissä ja toinen kierros oli oikeinkin nautittavaa menoa, niin kuin minulla yleensä aina on. Kolmas kierros vaivatonta ylläpitoa. Ihan en ollut tyytyväinen vauhtiini mutta kuulostelin tuntoni ja tiesin että turhaa on hötkyillä. Alamäkiin jouduin hieman hidastamaan vaikka yleensä niissä lisään vauhtia. Hermopinne herkästi vihlaisi kun paino siirtyi voimakkaammin päkiälle, himmailulla sain sen pidettyä aisoissa, pelkäsin sen äityvän liikaa matkan aikana. 

📷Tuomo Seppänen

            Ylläolevan kuvan loivaa pientä nousua kävelin viime vuonna, jaloista puuttui  työntö  viimeisellä kierroksella.  Nyt  x 4 sujui juosten ihan  hyvin vaikka välillä vähän irvistinkin Tuomolle. Hyvät tsempit matkalle kuitenkin sain ja toisaalta, irvistys on melko lähellä naurua ja Tuomo kyllä tietää. 

Neljännelle kierrokselle omat juomat suunnitellusti huollosta. Juoksu tuntui kropassa ja viimeiset maltit muistettava huolella.  Oli niin kivaa kuulla kannustusta matkalla niin reitin varrelta kuin ohi juoksevien. Morjestukset  sometutuilta ja joku huutaa takaa; ihana kampaus. Ja vaikkei kampauksella juostakaan, eikä loppuaikaa ansaita,  on kivaa vähän tehdä pikku piristystä ja kisarekvisiittaa, seuran värit hiusnauhassa lentelee melkein kuin tukka tuulessa. 

Totta puhuen ennätin myös  päättämään etten juokse näitä pitkiä enää ollenkaan. 

📷Petteri Jokela

Melkein 40 km takana, ei enää niin irtonaista muttei niin kamalan pahaakaan. Kokonaisuus tuntuu hyvältä, tällä kertaa ei tullut kolmenkympin seinä eteen vaan jaksoin melko tasaisesti loppuun saakka. Jalka jaksoi polkea maaston vaihteluissa, tankkaus olo oli kohdillaan ja silti toivoo välillä matkan loppuvan. Sitten muistan hieroja Pekan sanoja pystymisestä. Omassa juoksussani olin taktikoinut oikein, uskoin vauhdin jakoon ja kiristin viimeisen kilometrin. Kun kerran PB ei paukkunut oli päästävä alle 4:40

Maaliviiva ylittyy 2025 Vantaalla netto 4:39:32 Saul SM

2024 Vantaalla  4:33:26

2023 Vantaalla 4:51:08 Saul SM

2017 Vantaalla 5:12:36

           Kahdestoista maraton kertoo minulle sen etteivät pitkät päättyneet. On kivaa hengähtää palautellen ja lähteä taas suunnittelemaan tulevaa. Maraton on aina omanlaista opiskelua, välillä valinta on oikea ja toisinaan väärä. Monen tekijän summa tekee siitä kiehtovan lajin. Voit tulla yllätetyksi tai yllättää. Joskus maaliviiva ylittyy omassa surkeudessaan ja toisinaan olet oman juoksusi mestari. 

... Lennä lennä Kesäkerttu ... lennä maraton huuman tuulessa ... lennä lettinauhat liehuen  ...🐞