Paluu Puolitelakalta...🐞

 

               Minulle Puolitelakka tarkoittaa sitä että jostain terveydellisestä syystä harjoittelu kevenee tai siirtyy korvaavaan harjoitteluun. Koko ikäni liikkuneena näitä telakoita ja puolitelakoita on tietysti matkan varrella ollut opettamassa oman kropan  kuuntelua. Ei minun nuoruudessani rynnätty heti MRI:hin tutkimaan, missä vika. On täysin selvää että vammoja tulee.  En ole koskaan kovasti jäänyt harmittelemaan vaikka liikkumaan tottuneena liikkumattomuus välillä jäytääkin. Murehtimisen sijaan olen yrittänyt antaa itselleni aikaa, ja sitähän ne vammatkin vaativat. Vamman vakavuus aste melko nopeasti kertoo sen kuinka kauan asian kanssa on maltettava. Jos olen ollut epävarma, olen töissä ottanut Ortopedia hihasta kiinni ja saanut aina hyvät neuvot apuineen. 

Ennen kun aihe rönsyilee ja palaan tämän päivän puolitelakkaan, kuvan hevostelut yleensä sujuivat turvallisesti mutta monet telakat on laji vaatinut, siitä huolimatta selkään oli  aina kivaa nousta, tehdä tallitöitä ja kengittää. 

       Tasan kaksi viikkoa sitten istuin jonkin aikaa koneella ja tuolista seisomaan noustessa alaselkä jämähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin melko varma että kyseessä oli Lumbago. ei kipua, ainoastaan jäykkyys. Ensimmäinen ajatus oli että nyt täytyy iskutus katkaista hetkeksi. Olin ulkona harjoittelusta kolme päivää. Paikallaan olo pahensi tilaa, liike helpotti. Olin jo ennakkoon varannut urheiluhierojan joka ajoittui kivasti seuraavalle päivälle. Käsittely helpotti tilaa huomattavasti mutta vaiva ei silti ollut poissa. Ensimmäisen puolipitkän harjoituksen siirsin hiihtoon ja 15 km lenkki sujui vaivatta. Istuminen oli pahinta, kumarrukset ja nostot tuntuivat. 

    Jatkoin harjoitusohjelmaa keventäen, voimaharjoittelua tein kehon painolla. Jäin pois balettitunneilta mutta ylläpidin rangan kiertoja. Totta kai Juoksija haluaa aina päästä testaamaan milloin juoksu onnistuu. Se mikä tässä vaivassa oli jännää, kun alun juoksut olin ottanut rauhalliseen tahtiin, selkäjumi helpotti juostessa. Tein harjoitusta tunnustellen ja laskin tehoja. Kotijuoksumatto on ollut pelastaja monta kertaa. On kiva kun voi jäädä testaamaan miten juoksu sujuu ja jos ei suju niin paljon helpompaa on keskeyttää se matolta kuin muutaman kilometrin jälkeen ulkona. Matto on ainakin itselleni paljon armollisempi iskutuksen näkökulmasta kuin ulkojuoksu. Pääsin tunnustelemaan ja testaamaan vauhteja. 

        Se mikä vaivassa oli jännä, en tehnyt äkkiliikettä sen syntyessä. Siksi olinkin vähän ymmälläni koko jutusta. Luulin että vaiva vie paljon pidemmän toipumis ajan mitä  paranemiseen lopulta kului. Noin viikko vaivasta  tilanne oli jo melko hyvä. Pikkuhiljaa pääsin toteuttamaan suunnitellut harjoitukset määrineen ja tehoineen. Tuntui hyvältä kun pääsi juoksemaan  vauhtikestävyyttäkin. Alun totaalilepo oli varmasti oikea valinta ja kevyt harjoittelu tunnustellen. Tein sitä mikä tuntui hyvältä ja vältin liikkeet jotka ärsyttivät tilaa.

Voimaharjoitteluun palaaminen askarrutti enemmän kuin juoksu. En lähtenyt ahmimaan samoilla painoilla, osaa liikkeistä jatkoin edelleen kehon painolla. Takakyykky osoitti hyvää merkkiä ja kyllähän mielikin kirkastui kun paluu oli ollut helpompi mitä ajattelin. Ensi viikolla tarkoitus palata balettitunneillekin, omatoimiset testaukset sujuvat nyt siinäkin lajissa. 

Puolitelakalla miettii kisarunkoa ja katsoo tulevaan. Seuraava startti voi olla arvoitus. Minusta on kuitenkin kiva että tuo runko ja harjoitusohjelma ovat ohjaamassa tekemistäni. Ei haittaa vaikka kisoja tai harjoituksia jää välistä. On hyvä katsoa tulevaan ja tavoitella sitä kivaa mitä ennenkin. Telakat kuuluvat jokaiselle urheilijalla ja jos en hyväksyisi omia telakoitani niin silloin suhde liikuntaan olisi mielestäni aika pielessä. Mitkään asiat eivät säily samoina loputtomiin, on kivaa saada mutta on myös hyvä oppia luopumaan. 

Vaihtoehtoinen tekeminen tuo uudenlaista intoa. Silloin kun malttamattoman on maltettava on kivaa siirtää ajatuksia muualla. 

Silmukoita laskiessa ajatukset ovat juuri siinä. Vaikka selkä vaatikin omat jaloittelunsa työn edetessä jatkoin kutomista omaan tahtiinsa. Toki puolitelakka koskee juoksuitsetuntoon ja se että et olekaan niin voimissasi kuin normaalisti, harmittaa siinä hetkessä. Haluaisin tuntea  elinvoiman mitä juoksu minulle antaa, se ei kuitenkaan aina ole mahdollista  eikä jokainen paino ole nostettavissa. 

Tässä tapauksessa liike oli kuitenkin lääke, maltti ehkä valttia eikä aikaakaan vastaan tullut taisteltua. Viikko vaihtuu kohta uuteen, huomenna ohjelmassa kevyt voima, sisärata valmiiksi varattuna viikon harjoitukseen ja ulkojuoksutkin tulevat varmasti taas ensi viikon ohjelmaan. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä liikkuen ja liitäen, lennä lennä kotipuntin juureen ... 🐞