ErÀs juoksijaystÀvÀni antoi minulle vahingossa nimen KesÀkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillÀ olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietÀen ettÀ mahdotonkin voi joskus olla mahdollista. Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesÀisin yleisurheilukenttÀ pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jÀljillÀ juoksin "radalla". Talvisin vaadin isÀÀni jÀÀdyttÀmÀÀn nutrsille luistelukentÀn valssihypyille ja pirueteille. VÀlillÀ hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. PÀÀdyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisÀllÀni elÀÀ pieni tanssija loppu elÀmÀn. Aikuisena ajauduin tyttÀreni vanavedessÀ hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittÀjÀksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppÀÀmÀÀn esteitÀ. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. HeinÀtalkoot oli heppakesien parhaita hetkiÀ. JuoksulenkeillÀ olin kÀynyt sattunaisesti aina. VÀlissÀ tosin saatto...
Ihanan syksyinen Kaarinan Maraton juostiin lauantaina 17.10.2026. Kisakeskus sijaitsi Kaarinan Liikuntahallissa. Matkavaihtoehtoja olivat kymppi, puolimaraton ja maraton. Puolimaratonilla kierrettiin 10,5 km lenkki kahteen kertaan ja maratonilla neljÀ. Itse olin mukana puolimaratonilla. Reitti oli melko tasainen, lÀhes kokonaan asfalttia josta vain pari kilometriÀ juostiin soralla per kierros. SÀÀ suosi ja juoksija sai nauttia juoksijan juhlapÀivÀÀ. Oma taktiikka oli lÀhteÀ rauhassa matkaan. Usein puolikkaalla innostun liian lujaan alkuvauhtiin ja se on kostautunut monessa juoksussa. VeryttelyssÀ tunnustelin kropan, tein sekaan vÀhÀn koordeja ja laskeskelin suunnitelmani. TiedÀn miltÀ tuntuu 15-16 km kohdilla jos alkuvauhti on ollut liian kova. Kerrankin maltoin ja olin lopussa eri tyytyvÀinen. ...