ErÀs juoksijaystÀvÀni antoi minulle vahingossa nimen KesÀkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillÀ olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietÀen ettÀ mahdotonkin voi joskus olla mahdollista. Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesÀisin yleisurheilukenttÀ pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jÀljillÀ juoksin "radalla". Talvisin vaadin isÀÀni jÀÀdyttÀmÀÀn nutrsille luistelukentÀn valssihypyille ja pirueteille. VÀlillÀ hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. PÀÀdyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisÀllÀni elÀÀ pieni tanssija loppu elÀmÀn. Aikuisena ajauduin tyttÀreni vanavedessÀ hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittÀjÀksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppÀÀmÀÀn esteitÀ. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. HeinÀtalkoot oli heppakesien parhaita hetkiÀ. JuoksulenkeillÀ olin kÀynyt sattunaisesti aina. VÀlissÀ tosin saatto...
Maraton juoksumatkana on aina arvoitus ja kun tuon matkan juoksee valitusti vain kerran vuodessa, odotukset ja toiveet onnistumiselle ovat aina pÀÀllimmÀisenÀ ajatuksissa. Omani juoksin tÀnÀ vuonna Suomen Aikuisurheiluliiton SM Maratonilla Vantaan Maratonin yhteydessÀ. EdellisestÀ maratonista oli kulunut tasan vuosi ja olin tÀpinöissÀni kaikken valmistelun keskellÀ. Vaikka hieman epÀvarmuutta sisÀltÀnyt juoksuvuosi oli sujunut pÀÀosin hyvin, ihan kaikki harjoitukset eivÀt kuitenkaan pÀÀsseet kohdallani toteutumaan. Alimatkojen kisat antoivat hyvin pontta harjoitteluun ja tiesin melko hyvin missÀ kunnon kanssa ollaan menossa. Viikko ennen starttia kropassa tuntui ÀÀrettömÀn hyvÀltÀ, valmistelut sujuivat hyvin vaikka jalkaterÀn hermopinne oli siirtÀnyt harjoittelun vÀlillÀ juoksumatolle. Maraton aamuna totesin ettÀ tankkaukset,...