Eräs juoksijaystäväni antoi minulle vahingossa nimen Kesäkerttu. Oikeastaan se nimi sopii minulle aika hyvin, sillä olen aina ollut jonkinlainen haaveilija. On ihanaa unelmoida ja toivoa tietäen että mahdotonkin voi joskus olla mahdollista. Nurmikko jolla tuossa nuoruudenkuvassani seison oli kesäisin yleisurheilukenttä pituus-ja korkeushyppypaikkoineen. Ruohonleikkurin jäljillä juoksin "radalla". Talvisin vaadin isääni jäädyttämään nutrsille luistelukentän valssihypyille ja pirueteille. Välillä hiihdin ja kuvittelin olevani Helena Takalo. Halusin olla urheilija. Päädyin kuitenkin tanssisaleille vuosikausiksi ja sisälläni elää pieni tanssija loppu elämän. Aikuisena ajauduin tyttäreni vanavedessä hevostallille, hevosen omistajaksi, kengittäjäksi hevoselleni. Opin ratsastamaan koulua ja hyppäämään esteitä. Rakastin hevosia ja tallin tuoksua. Heinätalkoot oli heppakesien parhaita hetkiä. Juoksulenkeillä olin käynyt sattunaisesti aina. Välissä tosin saatto...
Olin viime syksystä laskenut viikkoja Tallinnan maratonille joka juostiin 13.9.2026. Kesällä sairastettu adenovirus toi muutoksia matkaan ja oma osallistuminen vaihtui fanimatkaksi. Oli kivaa olla mukana tunnelmassa ja todeta miten hyvin tapahtuma oli järjestetty. Silloin kun joutuu toteamaan että tuloslistalla tulee lukemaan DNS on tehnyt asian itselleen henkisesti selväksi, eikä se ole minulle koskaan mikään itkujen luritus vaan järkevä päätös. En lähde kisaamaan edes pikkuflunssassa tai pikkuflunssan jälkeen. DNS Tallinnan maraton 2026 Muistan fiilikset kun heinäkuun puolen välin jälkeen laitoin valmentajalle viestiä että kuume nousi yöllä ja pitää ottaa pari päivää iisisti. Todellisuudessa olin lähes 3 viikkoa pois harjoituksista. Nukuin tai yritin nukkua istuvassa asennossa. Yskä oli niin kova ja keuhkot tukossa, eikä se astmaatikolle ollut mitään helppoa. Oli ...