Harjoitusohjelma kulkee mukana.... 🐞

Harjoitusohjelma kuuluun arkeen, lomaan ja juhlaankin. Se on osa minua. Keskimäärin n. tunti päivässä on mun juttua mulle ja mun kanssa. Se on loppujen lopuksi hyvin vähän. Tuon tunnin kykenen ottamaan itselleni ihan hyvin.  Mä nautin siitä että mulla on harjoitusohjelma. Menin minne tahansa, se kulkee aina mukana.

Toki olen saanut kuullakin siitä, joidenkin mielestä  on turhaa stressata lomalla treenejä, voihan sitä joskus ottaa vähän rennommin.  Itse nautin treenaamisesta, se myös rytmittää päivää kivasti, enkä ole koskaan kokenut sitä stressaavana. Läheiseni ovat oppineet sen, että on tietyt asiat mitä haluan tehdä ja niistä pidän kiinni.  Treenit on mun hengähdyshetki arjessa ja etenkin juostessa se on myös pää tyhjennys hetki. Työssä teen koko ajan ajatustyötä, monta asiaa on vireillä yhtäaikaa, on tehtävä päätöksiä ja pystyttävä ottamaan vastuuta, mukauduttava nopeasti hetkessä muuttuviin tilanteisiin . On ihanaa kun tulee hetki jolloin voi vaan olla, ajattelematta yhtään mitään, antaa vaan juoksun ja treenin viedä.

Olen käynyt Vuokatissa vuodesta 2003 alkaen, viihdyn siellä 2-3 kertaa vuodessa aina viikon kerrallaan. Sinne on ihana palata lomailun merkeissä. Viikkoni ovat olleet erilaisia tässä vuosien varrella, välillä on olen juossut polkuja ristiin rastiin, yksi talviloma kului hiihdellen perinteistä ja vapaata ja toisinaan taas päiviin kuulunut kaikkea kivaa , Vuokatissa voi tehdä niin paljon kaikenlaista tai olla vaan tekemättä yhtään mitään, nauttia ja olla vaan. Tämän tammikuun lomalla harjoitusohjelma kulki mukana. 

Lähtö Vuokattiin hieman viivastyi ja perillä olimme vasta sunnuntai ja maanantai välisenä yönä. 

Maanantai  .... kevyt 6 km

Rauhallisen aamupalan jälkeen puin juoksuvaatteet ylleni ja ajattelin miten wau onkaan, nythän pääsen villasukkailemaan kun luntakin on ihan mukavasti.

 

Villasukkajuoksua olin harrastanut jo useamman vuoden, pisin lenkki sukilla on ollut puolimaratonin mittainen. Uskon että tanssitaustalla on oma merkityksensä. Villasukilla juoksu tuntui heti ensimmäisestä kerrasta lähtien hyvinkin luontevalta. Juoksu oli kuin tanssi, mieli palasi kylmille tanssisaleille ja muistan miten säärystimillä kiedottiin balettitossut piiloon alkulämmittelyissä. Päkiäaskellus oli helppoa ja askel kimmoisa. Toki maltilla sukkailun aloitin, ensimmäisellä kerralla 8km ja myöhemmin sitten pidempää matkaa ja useammin, miten säät milloinkin sallivat. Kesälläkin olen juossut villasukilla mutta se ehkä kuluttaa sukkaa turhaan ja olenkin päätynyt kesäisin juoksemaan paljasjalkakengillä. En ole mikään paljasjalkajuoksija mutta pyrin kerran viikossa juoksemaan paljasjalkaillen vahvistaaksesi jalkaterän pieniäkin lihaksia. Heti kun huomaan kivistystä tai kiristystä akilleksen tienoilla vaihdan juoksukengät paljasjalkakenkiin. Muutenkin vaihdan juoksukenkiä lenkin ja treenin mukaan. 

Maanantain lenkille lähdin rauhallisella vauhdilla, keli oli mukavan tyyni ja ihanteelliset 4 astetta pakkasta. Oli kivaa käydä katsastamassa lähi seutu ja kaikki näytti taas niin ihanan tutulta. Juoksu rullasi kivasti, tuntui välillä aivan tanssilta ja sinne tänne hypähtelin grand jete-hyppyjä. Treeni viikko lähti mukavasti käyntiin ja pääsin vielä hiihtämään ja laskettelemaankin.

Tiistai.... Veryttelyt alkuun ja loppuun 2km + 2km, väliin 3x 8min        palautuksin

Olin kokoajan luullut että tiistai oli punttipäivä. Onneksi kuitenkin tsekkasin harjoitusohjelman aamukahvia juodessa. Ihan vaan siks että musta on kivaa noudattaa treeniohjelmaa niinkuin se on laadittu.  Keli oli taas ihan mukava, pikkupakkanen ja tyyni. Alku-ja loppuverkat kevyesti, vedot tuntui ihan kimmoisilta, toisin lumessa juostessa vauhdissa en kesäkelin vauhteihin ihan päässyt. Pito oli hyvä, juoksin Asicsin gelfujisetsuilla mutta jotenkin lumessa tulee aina se palaa takaisin fiilis, kun juokset askeleen, valuu takaisin ainakin osa askelta. Lenkki antoi ihan wau fiiliksen ja ⛄ odotteli mua lenkiltä takaisin. 

Keskiviikko .... Puntti

Pakkasaamussa kävelin salille, tuuli oli yltynyt edellisistä päivistä ja pakkanen tuntui kirpakalta, pipopää sai vetää myös huppua päähän. Kävelystä sai mukavan alkulämpänkin vaikka tein kyllä kunnon lämmittelyn vielä ennen varsinaisia  liikkeitä, dynaamisia venyttelyjä /aukaisuja unohtamatta. 

Katinkullan kuntosali oli mulle jo edellisistä lomareissuista tuttu, oli helppo aloittaa treeni, vähän niin kuin olisi kotisalille palannut.  Mä nautin punttipäivistä, se tuo kivaa vaihtelua juoksuun, jotenkin palauttaa edellisen päivän tai päivien treenistä. Pitää kuitenkin kropan vireessä ja antaa erilaista boostia ja ajateltavaa. 

Treenin jälkeen oli taas koko lomapäivä edessä, aikaa tehdä kaikkea kivaa, tai olla tekemättä yhtään  mitään, nauttia vaan ihanasta Vuokatin maisemasta.

Torstai... Kevyt 10 km

Sää oli kylmempi kuin edellisenä päivä ja tuuli yltynyt vielä lisää. Käväisin ennen juoksuun lähtöä kurkkaamassa ulkona, mittari näytti -14 mutta tunne oli yli kahdenkymmenen. Tiesin että hyinen taivallus on luvassa. 

Ajattelin suunnata rauhallisen lenkkini urheiluopistolle, käyn siellä joka kerta lomani aikana, on kivaa päästä bongaamaan ihan oikeita urheilijoita ja muutenkin tuo miljöö on täynnä urheilutuntua ja antaa potkua itsellekin. Olen usein käynyt siellä syömässä tai ihan vaan kahvilla, päästäkseen osaksi tuota urheilijoiden maailmaa ja on siellä tullut  bongattua huippujakin niin   Suomesta kuin ulkomailtakin.

Juoksujalkineiksi valitsin jälleen villasukat. Olin tilannut sukkani jo hyvissä ajoin ystävältäni. Minun piti juosta niillä vuoden 2019 Villasukkajuoksun SM-kisassa. Tuo kisa tosin peruttiin  lumi pulan  vuoksi ja siirrettiin tälle vuodelle, tämä vuosi peruuntui korona tilanteen takia. No toivotaan että ensi vuonna päästään taas Villasukkajuoksun SM-kisoihin.  Olin niin säilyttänyt upeita sukkiani mutta Vuokatin lumisilla teillä ja poluilla päätin ottaa ne käyttöön.

Juoksu rullasi ihan kivasti vaikkei lumimöhjö kävelytiellä vauhteihin päässyt. Enkä oikeastaan mitään vauhteja tavoitellutkaan vaan nautin kaikesta näkemästäni, erityisesti ihanasta talvesta. Matkalla ajattelin että voi kun olisin laittanut toppahameen päälle, kylmä viima tuntui reisissä ja takamuksessa, eikä yhtään helpottanut voimaharjoittelun jälkeistä jäykkyyttä. Tuulen puuskatkin olivat niin voimakkaat, tuntui että vauhti pysähtyi kuin seinään ja kylmyys pääsi luihin, ytimiin.  Villasukkajuoksu itsessään teki jaloille ihanaa ja olenkin monille kertonut että vertaan sitä tunnetta jalkahieronnan jälkeiseen, jalat ovat  pumpulin pehmeät, tuntee miten veri kiertää ja kaikki jäykkyys on poissa. 

Perjantai....Lepo

Kunnioitan jokaista harjoitusohjelman lepopäivää, en koskaan suunnittele lepopäiville mitään muuta kuin ihan tavallista arkiliikuntaa. En lähde hakemaan korvaavia lajeja tai edes pyöräilemään, annan kropan ja pään vain olla ja levätä.

Lepopäivän lekottelua, kaikkea kivaa, lomapäivän rauhaa. Vuokatti antaa siihen mitä parhaimmat puitteet, se on yksi mun lempi paikoista.

Lauantai... Alku-ja loppuverkat 2km + 2km, väliin 7 x 90sek palautuksin

Lauantai oli kotiin lähtöpäivä. Minulle oli jo heti selvää että juoksen treenin aamulla ennen kotimatkaa. Tiesin miten vaikeeta olisi enää lähteä treeniin illalla pitkän ajomatkan jälkeen. Aamulla pääsin nopeasti liikenteeseen, treeni varusteet olin laittanut jo illalla valmiiksi. Nyt olin tyytyväinen että toppahame oli varustenipussa. Oli jälleen jäätävä keli, tuuli puhalsi pöllyttäen yöllä satanutta lunta ympäriinsä. 

Vetoja varten valitsin tasaisen juuri hetki sitten auratun kevyenliikenteen väylän. Alkuverkan jälkeen juoksin vetotreenit edestakaisin kilometrin mittaisella pätkällä, ei haitannut vaikka jokunen koiran ulkoiluttaja antoikin minulle kysymysmerkin näköisiä katseita. Kotona olisi kai pidetty kylähulluna.  Tuollaisella tasaisella pätkällä tehdyn treenin kulkua on  sitten kiva  katsoa kellon sovelluksesta jälkeen päin. 

Pirteän treenin jälkeen kävin vielä katsastamassa lempimaisemani. Kaikkialla oli kaunista, tasainen valkoinen lumi näytti niin satumaiselta, eiliset ladutkin kasvaneet umpeen. Mietin siinä hiljaa itsekseni; koskakohan ensimmäiset latukoneet ovat liikkeessä. Ajatuksissani sanoin hyvästit Vuokatille, pala sydäntä on siellä aina ja muistot vuosien varrelta. Hei sitten taas ja kiitos kaikesta, annoit taas parastasi, nähdään ensi kerralla, jooko? Syksyllä viimeistään. Olenko poluillasi, vaellanko vaaralle vai lomailenko muuten vaan, katsotaan sitä sitten mutta tehdään se yhdessä tuttuun tapaan.

....Lennä lennä Kesäkerttu...  sä saat Vuokattia rakastaa... 🐞