Kaksi kapistusta talvijuoksuun.... 🐞

Mähän rakastan talvijuoksua. Paljon mielummin juoksen paukku pakkasella kuin kesähelteellä jos valita pitää. Villasukkajuoksua villahameessa oli viimeisen lumisen talven villityksiäni. Villahame lämmitti takamusta mukavasti, en ollut kuullutkaan pyllyttimestä ja toppahameen hankita oli aina vaan suunnitelmissa.

Luminen talvi on jotenkin ihana eikä mua oikeastaan koskaan ole häirinnyt säätila muutenkaan kun juoksulenkille lähden. En vain voi odottaa sitä täydellisintä keliä, haluan päästä ulos. Olen pikkuhiljaa hankkinut varusteet hellejuoksusta talvipakkasiin unohtamatta kaatosadetta ja myrskytuulta, niitä kaikkia kuuluu suomalaiseen vuoteen ja haluan juosta suomalaisessa vuodessa.

Vasta tänä talvena hankin ensimmäiset talvijuoksutrikoot, aikaisemmin olen käyttänyt ihan normi juoksutrikoita teknisen kerraston kanssa tai sitten hiihtopukua. Paukkupakkasella villahame trikoiden päällä lämmitti  takamusta ja reisiä mukavasti . Tämän talven Asicsin talvijuoksutrikoot ovat niin lämpimät etten ainakaan vielä ole tarvinnut alle pitkiä teknisiä. Mulla on kesät talvet kompressiosäärystimet ja jo ne lämmittävät trikoiden alla. Pohje on räpsähtänyt parit kerrat ja yritän ehkäistä uusintaa säärystimillä, ehkä apua on, ehkä ei. 

Kätevät lämppärit trikoiden päällä on  lämmittelyshortsit. Hankin ne joskus balettitunneille, pitää lantion alueen  lämpimänä eikä pakkanen puraise takamusta. Ne on kivan kevyet, venyvää materiaalia joissa on kääntövyötärö, suojaa ristiselkääkin korkealle. Juostessa en edes niitä huomaa eikä niitä mustan trikoon päältä huomaa muutenkaan. 

Eivät olleet edes kalliit. Kestäneet vuosia tanssitunneilla ja nyt myös juostessa. Joskus ovat olleet varuiksi mukana juoksuliivin taskussa ja helppo pukea päälle matkan varrellakin. Lahkeet venyvät hyvin eikä juoksukenkiä tarvitse riisua jalasta. Ja voihan ne toki pukea trikoiden allekin vähän niinkui  ennen vanhaa sukkareiden alle.  Ai sitä mä kyllä inhosin, villahousut sukkareiden alla ,

tosin inhoon kyllä sukkareitakin. Sukkarit korkkareiden kanssa menee ehkä kerran vuodessa jos on ihan pakko. 

Villahameella juostessa suunnittelin toppahameen hankintaa. Jotenkin se vaan jäi ja viime talvi oli etelä-Suomessa  ainakin niin leuto ettei pakkasvarusteita juurikaan tarvinnut. 

Olin ilmeisesti puhunut ääneen toppahameesta tai sitten villahame villitykseni oli  antanut lahjavinkin joulupukille. Toppahame oli juuri sopivan kokoinen ja vaikka olenkin lyhyt se oli sopivan pituinenkin. Monesti hameet ovat mulle ihan liian pitkiä .  Kietaisutoppahame oli helppo pukea juoksutrikoiden päälle, myös kevyt kuin mikä, eikä sitäkään juuri päällä juostessa huomaa. Tosin siinä vaiheessa huomasin kyllä kun meinasin paahtua. Hame oli  tosi lämmin ja oiva kapistus kunnon pakkaslenkeille.  

Lämmittelyshortsit ja toppahame juoksutrikoiden päälle on kiva lisälämmitin pakkasjuoksuun. Nuo kaksi kapistusta saavat kunniapaikan varustekaapissa talvihyllyllä. Kyllä, mulla on varustekaappi, siellä ovat juoksukengät alustan mukaisilla paikoilla,  polkukengät polkupaikalla, assut asussupaikkalla ja nastat heti valmiina. Kesävaatteet kesähyllyllä ja niin edelleen, kaikki muu varustus kaikkien muiden varusteiden paikalla.  Taitaa vielä olla kodin ainut kaappi mikä on niin hyvässä järjestyksessä. Noo, joskus siitä mulle vitsaillaan, hylly on pikkuhiljaa muuttunut kaapiksi. 

 

Tämän päiväisellä lenkillä mietinkin, aina voi juosta, kelissä kuin kelissä, suomalaisessa vuodessa, assulla, poluilla, metsätiellä tai hiekalla. On vaan niin ihanaa päästä ulos tunniksi tai pariksi päivittäin. Erityisesti talvella kaipaan tosi paljon ulos, ehkä tämän pimeyden vuoksi. Nyt onkin ihanaa kun vihdoin tuli lunta, tuntuu että ihmiset ovat ihan hullaantuneet viime vuoden mustan talven jälkeen. Kyllähän tuo lumi kivasti myös valaisee ja saa luonnon näyttämään erilaiselta, metsä on jotenkin ihanan hiljainen. Kaunis lumihuntu puiden oksilla saa  vain katselemaan ja katselemaan, ihastumaan tuohon näkymään koko ajan uudestaan.

.... Lennä lennä Kesäkerttu....    suomalaisessa vuodessa aina uudestaan ja uudestaan ....  🐞