Nyt ehkä ollaan jo vamman paremmalla puolella vaikka alkumetreillä ehkä kuitenkin. Kaksi viikkoa sitten sattunut tapaturma on saanut hidastamaan vauhtia mutta ei kuitenkaan sammuttanut intoa ja paloa. Henkinen isku kuitenkin, malttamaton joutuu nyt malttamaan.
Takareiden revähtäessä harmitti eniten se että olin sillä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Edessä oli selkeät tavoitteet ja niiden tavoittelu katkesi yhteen silmänräpäykseen.
Paraneminen on kuitenkin edennyt hyvin ja paluu harjoitteluun tapahtuu pikkuhiljaa ja tunnustellen. Nyt kun takana on kaksi viikkoa vammasta, voin sanoa että jos paraneminen etenee niin tästä on hyvä jatkaa. Itse olen kokenut hyväksi sen että olen pyrkinyt liikkumaan kivun sallimissa rajoissa heti alusta asti kun lääkäriltä siihen lupa tuli. Lihaksen aikainen aktivointi ja pienet jalottelut oli startti kaikelle toipumiselle.
Tämän viikon treeniohjelmassa oli alkuun pari lepopäivää. Tein pientä lihaksen aktivointia, jalottelin ja liikuin normaalit arjen vaatimat liikkumiset ihan hyvin. Aivan pienen pientä kevyttä varovaista venytystä vammajalalle ja nukuin polvi kainalossa.
Keskiviikon kympin lenkki vähän jännitti mutta tarkoitus oli tehdä kaikki kroppaa kuunnellen tietenkin.
Jäin juoksemaan lähelle kotia assun suoralle. Ajattelin että jos jalka ei jaksaisi niin voisin siinä tapauksessa palata kätevästi takaisin kotiin.
Matkaan lähdin alkulämmittelyn jälkeen kevyesti hölkkäillen.
Hieman maaston muutokset tuntuivat lihaksessa ja treenin aikana otin muutamia parin askeleen kävelypätkiä aina sinne tänne. Lopputulos oli ihan kohtuullisen hyvä ja kropan hyvin lämmettyä mukana oli ihan juoksuaskeltakin. Lihas oli laiska mutta hyvin kontroloitavissa.
Kiitin samalla Asicsin Noosa tri:t, niin ketterät ja kevyet kengät joissa hyvä rullaus ja se mikä mielestäni tärkein, kunnollinen maatuntuma. Lihasvoima oli epävarma mutta kenkä ei.
Torstaille oli suunniteltu lepo ja perjantain treenin jouduin arkiasioiden vuoksi siirtämään lauantaille, kevyt 8 km ja puntti.
Lauantain lenkin tein taas tuolla assun suoralla edestakaisin juosten.
Lämmittelyn jälkeen taas hölkälle. Oli muuten ihan mainio tunne mutta sykkeet yllättävän korkealla kuitenkin. Olin jo viikolla muutenkin ihmetellyt hieman korkeampia sykkeitä ja mietin sitä että ne olivat olleet koronarokotuksen jälkeen koko ajan vähän koholla. Tiedä häntä johtuiko rokotuksesta vai itse traumasta sittenkin, elimistö kun korjaa koko ajan.
Kasin lenkki oli jo enemmän juoksua. Tein mukaan hieman vauhdin vaihteluakin ja askel rytmittyi ihan hyvin. Hölkältä pääsin jo lähelle omia peekoovauhtejakin. Lihaksen lämmettyä treenin jälkeen oli hyvä. Päätteeksi tein kevyttä varovaista venytystä ja lonkan liikkuvuusharjoitusta.
Olen joskus, oikeastaan harrastukseni alkupuolella vähän aliarvioinut varusteiden merkitystä mutta tälläisellä hetkellä kun oma suoritus tuntuu epävarmalta, niiden merkitys kyllä korostuu eikä ole enää ihan samantekevää millaisilla varusteilla treenaa.
Juoksuvarusteita on vuosien varrella kertynyt yhden kaapillisen verran ja se onkin sitten ihan toinen tarina. No mutta jokatapauksessa olin aivan kokonaan unohtanut että olin pari vuotta sitten hankkinut 2XU: n juoksutrikoot. Alkutuntuma niitä hankkiessani oli aivan liian sukkahousumainen ja ne jäivät käyttämättä, hautautuivat kasan alimmaiseksi.
Alkukeväällä ne tarttuivat taas käteeni kun etsin talvitrikoiden tilalle jotain kevyempää kaappini kätköistä.
Niistä tulikin ihan mun lemppa trikoot ensi lenkin jälkeen. Miellyttävät ja jotenkin tukea antava tunne. Nämä trikoot syrjäyttivät kompressiosäärystimet joita käytin aina ennen trikoiden alla. Pohje oli myös joskus räpsähtänyt ja tuntui hyvältä juosta säärystimet jaloissa.
Tämän reisilihasvamman myötä annan kyllä kunnon kehut 2XU:lle. Olen testannut tuntemuksen tavallisilla trikoilla ja kompressioilla. Nuo kompressiot tukevat lihasta mukavasti ja varmasti vähentävät sitä tärähtelyn tunnetta mikä ilman niitä juostessa tulisi. Tuntuu jotenkin että tuettuna lihas jaksaa paremmin tässä toipumisen vaiheessa ja kyllä kai muutenkin.
Olin niin tyytyväinen tuohon tukea antavaan tuntemukseen että äkkiä tilasin lyhyetkin jo kesää vastaanottamaan. Tämä kaksikko ei hautaudu kaapin pohjalle, kyllä ne ihan ykköspaikan siellä tulee saamaan.
Sunnuntaille jäi viikon viimeinen harjoitus, ohjelman mukaan kevyt 8km johon itse lisäsin päälle puntin joka tältä viikolta oli vielä tekemättä.
Nyt olo oli jo paljon varmempi ja suuntasin edestakaiselta pieneltä assun pätkältä jo vähän kauemmas kotoa. Kevyet alkulämmittelyt ja hölkälle. Juoksu tuntui heti ilmavan kevyeltä, ensimmäisen kerran tapaturman jälkeen oli helppo vaan nauttia ja liikuttua siitä tunteesta minkä juoksu vaan voi antaa.
Sykkeet oli taas mukavan matalalla, olisi jo alkuun tehnyt mieli kiihdytellä mutta maltoin kuitenkin. Nyt ei revitellä, ei revitellä vielä vähään aikaankaan. Tottakai reidessä tuntui, ei se terve ollut muttei kipeäkään. Askel kulki hyvin alla, oli voimaa työntää kevyessä nousussakin mutta tarkkana sai olla. Jatkoin tasaisella tahdilla ja vauhdit olivat jo omani. Hyvin oli toipunut eilisestä lenkistä ja tunne parani lihaksen lämmetessä. Minä juoksin joen yli järvelle ja kävin keräämässä vielä viimeisen kilometrin.
Juoksulenkin jälkeen kroppa oli hyvin lämmennyt ja tuntemus oli mukavanlainen.
Tämän päälle tein vielä viikolle suunnitellun lihasvoimaharjoitteen. Pieniä muutoksia jouduin treenatessani tekemään. Vähensin painoja tietyissä liikkeissä ja yhdelle jalalle tarkoitetun tein molemmin jaloin. Yläkropalle suunnitellut suoritin niin kuin pitikin.
Yhteenvetona totesin että treeni oli tehnyt hyvää.
Äkkinäisiä liikkeitä ja suunnan muutoksia pitää välttä mutta tasainen ja kevyt suoritus tuntuu hyvältä.
En koskaan tee väkisin mitään. Ei minun ole pakko saavuttaa, ei ole pakko juosta tai treenata ollenkaan.
Miksi sitä sitten teen, ehkä siksi että elän tässä päivässä ja tämä on minun tapani ja intohimoni.
Minä juoksen joen yli järvelle ja nautin, nautin siitä että juoksu on minulle paljon enemmän kuin juoksemista, se on valtava tunneskaala joka kantaa tässä päivässä ja vie mukanaan aina jonnekin uuteen.
.... Lennä lennä Kesäkerttu... joen yli järvelle... 🐞
Kommentit