Juoksen Jouluni .... 🐞

                  

                          Joku on joskus ihmetellyt juoksujani. Onko lomallakin pakko juosta ja juhlapyhinä,  

juhannuksena joulunakin. 

On kivaa sisällyttää juoksu arjen  niin kuin juhlankin sekaan ja kun on sitä aikansa

tehnyt, huomaa sen kuuluvan siihen ihan kuin minkä muunkin asian.

Ei ole pakko, sitä vaan haluaa. 

Olen jo monena vuotena juossut aatto aamun lenkkini 

aamun hiljaisuudessa. Voin ihan kuulla miten kylä tuhisee ennen kuin 

se heräilee juhlapäivään. 

Aatto aamun tunnelmassa on jotain taian omaista ja silloin kun lumi on maassa

ja pakkanen nipistelee kasvoja on ihana hengittää kylmää ulkoilmaa ja 

nauttia hiljaisuudesta, nostaa jalka irti maasta ja ei nostaa laukkaa vaan 

nostaa itsensä juoksuun.

Jouluviikko oli kiireinen niin töissä kuin kotonakin. On kivaa valmistella juhlaa ja yrittää siinä 

samalla elää koko arjen niin kuin tekisi sen muutenkin. 

Jouduin aina vähän pohtimaan ja suunnittelemaan mihin väliin saan tärkeän

juoksuni. Yllättävän hyvin se aina johonkin väliin luikahti.

Aatton aattona totesin ääneen itselleni ; tätä tekee vain juoksija ja se sai 

minut samalla kuvittelemaan itseni huhtikuisella startilla ensi keväänä. 

Sitä kohti ainakin. 

Olin perheeni mukana Lahdessa. Siellä oli muilla puhaa ja lupauduin kuitenkin mukaan ja aina välillä heitä auttelin. Kun juoksin ensimmäistä Prismaa ympäri hieman nauratti. 

Muiden puuhastellessaan asioitaan, minä juoksin Prismaa ympäri, ensimmäisen 

kohdalla ennätin juosta vaajaan kolme kilometriä. Sitten keskeytin kelloni mittauksen

ja siirryimme autolla toiselle alueelle. Vastatuuli kiusasi ja korttelin paremmalla, 

puolella tunsin että välillä vähän lämpenikin. Pyrytteli kastelevaa lunta ja minä seurasin 

mitä kaupungilla tapahtuu. Kysyin jossain vaiheessa, " arvatkaa paljon mä olen juossut?"

Kolme kilsaa kai. Ei kun seitsemän, niin niitä vaan kertyy, kilsoja , Prismoja ympäri juosten.

Eihän sen nyt ollut mitä parhainta treeniä mutta sain juostua ne kilometrit mitä

harjoitusohjelman mukaan pitikin. Ajattelin että näin parempi kuin se että olisin 

jättänyt treenini tekemättä. Muut touhusivat touhujaan, minä juoksin.

Jouluaatto aamuna oli ihanaa kävellä hiljaa talossa, keräillä juoksuvarusteita

ja katsella ulos, miten pimeä siellä vielä onkaan. Käydä juoksemassa

kahdeksan kilometrin lenkki ja tehdä siinä vauhdin vaihtelua,

katsella jälkiä lumessa ja toivottaa HYVÄÄ JOULUA yhdelle ainoalle vastaan tulijalle joka yleensä vain nyökkää morjenstaen nyt hymyilee ja toivottaa HYVÄÄ JOULUA hänkin. 

Tapanin päivänä alkaa jo olemaan sellainen tunne että nyt pitäisi

jo mennä vaikka nauttiikin kiireettömyydestä . Saunan jälkeiset terassilla 

istutut hetket saavat itseni kaipaamaan juoksuani. 

Ihanaa kun ei kolota mistään ja kroppa odottaa että pukisin jo juoksukengät jalkaani. 

Mittari näyttää aamuikkunalla yli 17 astetta pakkasta. Mietin taas

mitä pukisin päälle. Talvi on aina siitä hankalaa että joko vaatetta on päällä liikaa tai liian vähän.

Päädyin tekniseen kerrastoon, merinovillaan ja talvijuoksuhousuihin sekä ohueen 

juoksutakkiin. Peffan lämmittimeksi trikoiden päälle tanssi tunneilla käytettävät 

lämmittelyshortsit sekä pitkät yli polven menevät säärystimet. 

Juostessani totesin sen hyväksi ja kevyeksi ehkä vain vähän Michelinukkomainen fiilis.

Kaksista nastoistani valitsin VJ Sarvan Iceherot mutta vaihdoin sisään Asicsin Fujisetsujen pohjalliset

jotka ovat huomattavasti pehmeämmät kuin Sarvan kenkieni. Tiesin että maastossa on lunta ja paikoitellen 

jää sen alla. Ajattelin, koska vuorossa on puolipitkis teen sen rauhakseen nauttien talvipäivästä.

Juoksuseuranani oli tänään vanha Herra suomenajokoira Kapu joka on juossut aikanaan

satoja kilometrejä kanssani mutta nyt enää juostaan vaan silloin tällöin ja tämän päiväinen kuudentoista kilometrin mittainen vaikutti juuri sopivalta rauhallisin vauhteineen.

Ihanaa juosta kiireettömästi metsätietä ja polkupätkiä. Antaa koiran nuuskaista jäniksen jäljet ja jatkaa taas matkaa. Tunnustella omaa juoksua joka muuten oli hyvää mutta

pakkanen tuntui jäykistävän vähän reisiä tai sitten se oli  viime päivien kaikki muu.

Maasto oli vähän hankalaa, lumen alla jää tai koppuraksi jäätynyt entinen

mutavelli. Juoksu kuitenkin eteni ja toi itselle aivan mielettömän 

nautinnon jälleen kerran tämän päivän lenkistä. 

Voisinko olla nauttimatta siitä kun talvi aurinko häikäisee, vähäinen lumi 

tekee metsästä hiljaisemman, kaukaa pellolla näen kuinka kettu hiljaa etenee omaa

menoaan, tuuli käy niin ettei Kapu huomaa punaturkkista, nuuskii hangessa 

olevaa jälkeä ja ehkä sen ei enää tarvitse kaikkea huomatakaan, vanha Herra. 

                          Juoksen jouluni, juhannukseni , juhlat ja arkeni. 

Tänään olin mielikuvaharjoituksissani jo ensi vuoden tapahtumissa. Ajattelin miltä tuntuu huhtikuussa 

viimeinen puoli tuntia. Onko jalat jäykät vai kulkeeko juoksu niin että haluaisit

vaan jatkaa ja jatkaa. No sinne on vielä aikaa. On kuitenkin kivaa että tavoitteet

odottavat ensi vuoden juoksujani. Mennään kuitenkin päivä ja kilometrit kerrallaan,

nautin vain siinä hetkessä kun se oikeasti on mahdollista, huomenna näen onko se mahdollista

silloinkin. 

Jään miettimään tämän vuoden juoksujani, kuuntelen täysillä Chris Rean kappaletta - And You My Love ja muistan että viikon päästä vielä viivalla, niin toivoisin, kisanumero vielä kerran

kiinni rinnassani, tämän vuosivanhuksen aikaan.

....Lennä Lennä Kesäkerttu.... juoksuhuumassasi ihan niin kuin itse haluat....🐞