Viikko Viiskymmentä.... 🐞

                         Maanantain lepopäivänä huomasin että melkein viikon jatkunut väsymys oli ohi. Olin ollut kipeä ja väsymys jatkui yllättävän pitkään. Tuntuu että olisi pitänyt vaan nukkua. Maltoin tuon tuntemuksen ja jätin kaikki harjoitukset väliin. En ollut hyvässä fyysisessä kunnossa, tiesin sen ja annoin ajan kulua mutta maanantaina kaikki oli toisin.

Tiistaina oli ohjelmassa 3km juoksua, väliin koordinaatiot ja hyppelyt, lyhyet vedot  

ja loppuun taas 3 km juoksua. 

Voin sanoa että kun työpäivän jälkeen piti vetää treenivaatteet päälle, oli kyllä todella vaikeaa.

Pimeys, luihin ja ytimiin käyvä tuuli, harmaa tihkusade ei nostanut fiilistä yhtään. 

Edellisestä treenistä oli kulunut kuusi päivää, niin ihan ei menty samalla vireellä. 

Oli lähellä etten mennyt matolle juoksemaan mutta kaipasin työpäivän jälkeen raitista ilmaa. Laitoin nastalenkkarit jalkaa ja suuntasin jääkoppuralle. 

Otin Ranin vyölle ja juoksin sen kanssa. Lähdin matkaan ihan hiljaa että kroppa lämpenee rauhassa. 

Kyllä vaan jalka painoi, tuuli piiskasi kasvoja, sade kasteli. Ajattelin että käyn kääntöpaikalla ja teen koordinaatiot ja hyppelyt kotipihalla. Luulen että pienet sarvet päässä puskin tuulen läpi ja jatkoin treeniä.

Kroppa lämpeni pikkuhiljaa mutta silti oli tunkkainen olo. Ehkä hyppelyt, koordinaatiot ja lyhyet vedot avasi hanat kivasti sillä lopun kolme kilometriä etenivät melko lennokkaasti ja olin tyytyväinen että lähdin.

     Keskiviikolle oli suunniteltu Hyvinkään Juoksijoiden yhteislenkillä toteutettava rauhallinen kymmenen kilometriä. Mietin miten saan treenini mahtumaan työhön ja arkeen. Oli vielä Turun reissu sovittu samalle päivälle. Nyt meni hieman mahdottomaksi, en ennätä juosta ennen aamuvuoroa ja illalla palattuani en enää jaksa.

Turussa rutistin Rakkaat syliini ja kun istuin autossa kotimatkalla, oli jo ikävä alkanut. 

Keskiviikon treenin siis siirsin torstaille ja soin itselleni lepopäivän murehtimatta keskiviikon väliin jäänyttä treeniä. Arjen kanssa pitää aina välillä keskustella ja kyllä me on yleensä sopuun päästy.

Olen usein juossut HyJun yhteislenkki reitin ihan itsekseni, jos en ole ennättänyt juoksemaan muiden kanssa. On jotenkin kivaa siinäkin mielessä että tulee näin vaihdeltua juoksureittejä ettei aina juokse 

samoilla kotinurkilla, saa kivasti vaihtelua kilsoihin. Me startataan aina tältä tutulta parkkipaikalta ja matkoina meillä on 10 km ja 8 km, vauhdit aina mukana olleiden juoksijoiden mukaan. 

Mulla oli ohjelmassa kympin lenkki mutta juoksin vain tuon kahdeksan sillä muuten en olisi ennättänyt kunnolla tanssitunnille. Juoksu rullasi jäisellä alustalla kimmoisasti ja meno oli vahvaa, olin ihan älyttömän energinen kun lenkki oli tehty ja tosi hyvä fiilis. 

Vielä tunniksi tanssimaan lähistöllä olevalle tanssisalille SoloLattaria. Teki ihanaa liikkua musiikin tahtiin, tosin niin olin liikkunut juostessakin. Mä rakastan musan kuuntelua kun liikun. Tanssi oli sulavaa, salsa ihanaa ja rumbakävely aikast wau. 

Perjantaina piti olla verotreenit mutta koska olin päivän jäljessä oli vuorossa punttipäivä.

Ei mitään kankeuksia tai väsymystä tuntunut missään. Tein ohjelman mukaisen ylläpitotreenin johon kuului maastavetoa, selän ohennusta selkäpenkissä tempausotteella vuorotellen yksi jalka

kerrallaan. Se on mulla aina kova mutta huomaan miten hyvin keväällä revähtänyt takareisi on parantunut. Olihan mukana sitten pystypunnerrusta ja penkkipunnerrusta sekä lonkan koukistajaa alataljassa ja kai jotain muutakin. 

Lisään aina tuntemusten mukaan painoja.  Nyt oli sellainen tunne. Kroppa oli energinen ja oli kivaa välillä tehdä muutakin kuin juosta. Tykkään voimaharjoittelusta ja huomaan miten paljon säännöllinen treeni  on parantanut omaa juoksutekniikkaa. Juostessa huomaan miten hyvin jaksaa työntää eteen päin. Kolmen minuutin palautukset saa mut välillä tanssimaan musan tahtiin kun en malttaisi odottaa, pitäisi kylläkin. 

Lauantai piti olla ohjelman mukaan lepopäivä mutta jatkoin ohjelmaa

päivän jäljessä taas. Toki vähän mietin että ehkä se ei ole ihan optimaalinen esim. palautumisen kannalta kun seuraavana päivänä on kuitenkin pitkis. No ajattelin että kokeillaan. En haluaisi jättää harjoitusta tekemättä ja olo oli edelleen energinen. Perjantain puntista huolimatta ei mitään kipuja, jäykkyyksiä tai väsymyksen tunnetta ollut. Tuntui aika jännältä kun Polar ilmoitti ;" Ole kiltti itsellesi tänään. Voit levätä mutta kevyt liikunta voi auttaa sinua palautumaan. " Minusta ei tuntunut yhtään tuollaiselta. Ja totesin , höpö höpö kello.

Juostiin Ranin kanssa kevyt kahden kilometrin lämmittely jonka jälkeen viiden minuutin 

vedot minuutin palautuksilla. Sain vedot jäisellä alustalla hyvin nousujohteisiksi. Ei tuottanut mitään vaikeutta, Rani kulki hyvin vierellä, paria karjaisua lukuun ottamatta selvittiin käsimerkein. Napsautin hihnaa ja ohjasin kädellä sen kulkemaan nätisti tien viertä ja kun korotin ääneni ja huusin HOPE HOPE, se tietää että silloin ei jäädä haistelemaan vaan laukka jatkuu. 

Yksin juostessani mulla on lähes aina koira vyöllä mukana. Vetotreeneissä harvoin otan koiraa mukaan koska siinä joutuu keskittymään koiran liikkeisiin ja käskyttää jatkamaan matkaa eikä se silloin ole kummallekaan kivaa. Koirasta on kuitenkin aina kiva vähän haistella. 

Nyt tein poikkeuksen, tehtiin huolelliset alkunuuskutukset puskissa ennen treeniä niin se malttoi hyvin vedot ja vähän katseli minua kun hiljensin vauhdin palautukseen ja voi miten se taas nautti kun sai nostaa vauhdin uudestaan.  Koko treenin loppu tulos oli mun mielestä loistava.

Illalla sitten tein vielä lyhyen kahden kilometrin  juoksun ja voi miten kivasti se palautti päivän vetotreenistä. Olo oli ihan ältsin hyvä.

Sunnuntaina Polari sitten sanoikin; "Tänään on tavallisen hyvä treenipäivä, kunhan 

muistat kuunnella kehoasi." Ja niin minä kuuntelin.

Ohjelmassa oli kevyt 16 km. Sää oli kuivahtanut kivasti, ihan pikkusen pakkasen puolella. 

Mietin kovasti missä juoksen. Olisi ollut hyvä tasainen 16 km asfalttireitti mutta nastoilla on vähän tylsä juosta koko matka kovalla assulla kun pinnassa ei ole yhtään lunta vaan pelkkää jäätä. 

Päätin lähteä tutulle maastoreitille. Jäätä sielläkin on mutta ehkä vähän muutakin. 

Olin väärässä. Kyllä se melkein 16 km meni tuolla jääkoppuralla, lukuun ottamatta pätkää jossa oli jäätä ja hieman soraa näkyvissä. 

Juoksu oli kevyttä ja ilmavaa, aloitin rauhassa. Itselleni on ollut vähän vaikeaa malttaa aloittaa hiljaa ja rauhassa silloin kun kroppa on hyvässä vireessä ja tahtoisi vaan mennä. 

Nasta puri hyvin jäähän ja luotin askeleeseen täysin. Pidin kuitenkin rytmin tiheänä ja askeleen hieman matalampana kuin sulalla. Pyrin saamaan askelluksen hyvin lantion alle ja pitämään ryhdin hyvänä. 

Nasta puri hyvin silloinkin vaikka Rani pari kertaa lähti kääntymään väärään suuntaan ja jouduin sitä ohjaamaan. 

Kokonaisuudessaan puolipitkikseni oli nautinnollinen. Kevyttä nautiskelua musan tahtiin. Olin itseni kanssa ja mietin, ajattelin , pohdiskelin ihan kaikenlaista, muistelin, surin ja nautin. Niin nautti 

Ranikin . 

Rani on oikea ultrajuoksija ja on ihanaa katsella sitä lenkin jälkeen kun se makaa raukeana. Ei hötkyile yhtään. Mä olen juossut koira / koirat vyöllä jo vuosikausia . Ranin kanssa nyt vasta alkuvuodet menossa. Meillä on kiva yhteys, se lukee mua ja mä sitä. Tiedän jo sen  korvan asennosta onko polulla metsässä jotain vastassa tai ehkä puskasta hyppäämässä. 

Kerran kompastuin juurakossa ja löin otsani. Se pysähtyi heti ,

 alkoi tönimään kuonollaan ja katseli. Noustessani ylös se heilautti häntää tiuhaan tahtiin ja odotti. Ranin kanssa voin mennä ihan missä vaan.

Minä suojelen sinua ja sinä minua.

               Sunnuntain puolipitkis päätti tämän treeniviikon. Olin tyytyväinen miten kaikki lopulta meni vaikka arjen kanssa hieman keskustelinkin. Mitähän Polari mulle huomenna sanoo, olinko kiltti kuitenkaan.  No olo on ainakin tosi hyvä. Suon itselleni taas ihanan lukuhetken tuolissani. Vedän shaalin

ylleni, ehkä torkahdan  ja jatkan kirjaani taas. Ihan harmittaa etten ole kerennyt paljoa lukemaan, Riikinkukkolinna odottaa, avaan kannet ja siirryn harrastukseeni ihanaan. 

. 

           Joulu tulla tupsuttaa, voi miten vuosi on taas kulunutkaan. Ihanaa katsella kun lunta on tullut maahan ihan pikkuisen, tuuli hakkaa ikkunaa ja jossain kolahtaa. Vielä muutama päivä arkea ja sitten voi joululoma alkaa. Ei tarvitse katsella kelloa ja voi juosta ihan milloin vaan.

.... Lennä lennä Kesäkerttu.....myrskytuulen mukana aattoon ihanaan......🐞