Harjoittelun huumassa....🐞

         Nyt on mielettömän kiva fiilis kun harjoittelu sujuu taas hyvällä rytmillä. Jonkin verran olen työ-ja arkiasioiden vuoksi joutunut vaihtamaan harjoituksen ajankohtaa siitä miten treeni on ohjelmaan suunniteltu mutta ne viikot jotka pystyn toteuttamaan täysin suunnitelman mukaan ovat kyllä parhaita. Se tuntuu ihan selkeästi juoksuvireessä.

 

    Hyvinkään Juoksijoiden yhteislenkin          lähtöpaikka

                Tunsin jo viime vuoden lopulla että kunto on parantunut. Ihan kuin olisi käännetty yksi napsu ylöspäin, pääsääntöisesti juoksu on kevyttä ja ponnekasta. Vauhtikestävyysharjoitukset ovat vielä hallitumpia kuin aikaisemmin. 

               Voimaharjoittelun tulokset tuntuvat selkeästi ja olenkin treeniosion kommenteissa kirjannut itselleni ylös sen miten ylpeä olen erityisesti siitä miten paljon oma juoksutekniikkani on kehittynyt. Ylämäkijuoksussa huomaan hyvin miten paljon  olen saanut voimaa työntöön. 

On kivaa huomata miten harjoittelu vie eteenpäin.

Olen taas myös kunnostautunut seuran yhteislenkeille jotka omalta osaltani vähän hiipuivat loppu vuonna, ihan vain arjen aikataulujen vuoksi. On niin kivaa juosta yhdessä.

            Viime kevään ja syksyn jalkavammat ovat parantuneet ja on ihanaa juosta kun ei satu mihinkään eikä myöskään tarvitse varoa vamma kohtaan. Taas sitä vaan toivoo että saisi viettää terveitä päiviä ja nauttia juoksusta. Niin pienestä kaikki on loppujen lopuksi  kiinni. Siis se että pysyy terveenä. Kolmannen koronaronotuksen jälkeen pidin  harjoittelusta automaattisesti minulle suositellun kolmen päivän tauon vaikkei itselläni mitään oireita ollutkaan eivätkä omat treeni olisi olleet mitenkään äärettömän rasittavia.  Elimistössä  tapahtuu asioita vaikkei miltään tuntuisikaan.

            Jääkoppuralla juoksu välillä kyllästytti vaikka nastakengillä juoksu sujuikin  ihan hyvin. Parit viimeiset harjoitukset tein matolla juosten. Seitsemän kertaa viiden minuutin vedot  minuutin palautuksella sujuivat  totta puhuen paljon paremmin tai sanoisinko tehokkaammin matolla kuin jääkoppuralla. 

          Mattojuoksu vaati itselläni kyllä aika paljon totuttelua ja opettelua että opin pitämään siitä. Ehkä tärkeintä on että asennoidun siihen ihan eri tavalla kuin ulkojuoksuun. Nyt kun takana on vuosi matolla juoksua niin treenimuotona olen ihan sinut sen kanssa. Vuoden aikana olen juossut 22 treeniä matolla, pisin 24 km ja lyhyin  2km:n veryttely. 

                    Tänään oli ihanaa huomata miten kivaa on juosta lumella, pärjäisi varmaan ihan tavallisilla juoksukengillä mutta koska juoksen koiran kanssa niin päädyin taas käyttämään nastoja. Hyvin aurattu kevyenliikenteen väylä on niin ihanteellinen ja kivan pehmeäkin. Tulin taas lomalla Vuokattiin ja täällä kyllä aina nauttii hyvistä mahdollisuuksista liikkua ja rentoutua pitkin päivää. Tuskin maltan odottaa että saan treenivaatteet päälle, avaan oven ja lähden juoksemaan. Vuokatissa on niin paljon kaikea kivaa tekemistä että tänne vaan haluaa aina uudestaan. Vuonna 2003 kävin ensimmäisen kerran ja siitä sitten joka vuosi kerran tai kaksi, yleensä talvella ja syksyllä. Harjoitusohjelman toteutan täällä niin juosten kuin voimaharjoittelunkin. 

            Muutamia lisäkilometrejä varmaankin tulee sillä olen vaihtanut koiran iltapissatus kävelyt juoksuksi ja voi wau miten hyvältä se on tuntunut. Kerroinhan siitä jo aikaisemminkin. Ja täytyy muuten sanoa että koirakin tuntuu nauttivan enemmän juoksusta kuin kävelystä. Tänäänkin ensin juoksin kilometrin pikku Kielon kanssa, sitten vaihdoin koiraa ja Rani pääsi vielä kahdelle kilometrille. 

     Kielo

            Se että harjoittelu tuntuu hyvältä kertoo varmaan omasta kunnosta myös. Vähän nuukahdin viimeisen jalkavammani jälkeen ja sain vähän patistella itseäni jatkamaan. Kieltämättä pohdin sitä että jos vaan alkaisi liikkumaan fiiliksen mukaan ja unohtaisin tavoitteellisen harjoittelun kokonaan.  Silloin ei olisi niin kova paikka jos vammat tai vaivat estäisivät harjoittelun. Totesin kuitenkin itselleni että nyt ei kyllä luovuteta, ei tässä vaiheessa. 

Varmaan lähes jokainen juoksija joutuu jossain vaiheessa siirtymään korvaavaan harjoitteluun vamman, vaivan tai sairastumisen vuoksi. Ja kyllähän tuo juoksukunto sitten nopeasti taas korjaantuu ainakin näin on itselläni käynyt. 

      Harjoittelun huuma on jotain mihin kuulua, toteuttaa itseään, vaatii itseltään. Minulla on jotain mitä janoan. 

Tänään minä janosin lumisia kilometrejä ihan niin kuin huomennakin. 

    Vuokatin lumia

              Tänään minua ihan huvitti kun katsoin harjoitusohjelmaa, taas, osaan sen jo ulkoa mutta varmistin vain.  Taisin malttamattomana  rokotuksen jälkeisinä lepopäivinä katsoa sitä niin monta kertaa että opin treenit ulkoa. Tänään tosin vähän säätelin kun kuluneessa päivässä oli paljon muutakin kivaa kuin juoksu ja liikunta.Juoksin vain vähän parilla lyhyellä lenkillä. Tämän päiväisen 18km lenkin juoksen sitten huomenna rauhassa, kiireettömän aamupalan jälkeen. 

.....Lennä lennä Kesäkerttu..... lumihiutaleen lailla huomisen harjoituksen huumaan..... 🐞