Juoksijan Ruokaboxi....🐞

 

                                    Viime syksynä kyllästyin jatkuvaan eväskassin raahaamiseen työpaikalle. Välillä tuo kassi unohtui arkiaamun kiireisessä lähdössä ja töissä taas ihmettelin että mitähän kanttiinista hakisin. Ruokalaan kun tuntui olevan niin pitkä matka ettei sinne jaksaisi lähteä kävelemään ja toisaaltaan selviäisin nopeammin eväideni kanssa. 

                               Minulla oli töissä mukana aina ihan hyvät eväät. Lämmin ruoka jossa oli joko kalaa tai kanaa joskus hirvenlihapullia tai jotain muuta vastaavaa. Lisukkeena pastaa, perunaa, riisiä tai bataattia.  Salaattiannos kuului ateriaani myös ja hedelmät raikkaina välipaloina. Proteiinirahkoja myös tauoilla ja rahkaa myslin kera aamulla ja monesti myös illalla. Parin päivän rahkan syönnin jälkeen sain jotenkin tukkoisen olon. 

                         Jossain vaiheessa sitten jätin tarkoituksella tuon eväskassin kotiin. Aloin joka päivä töissä ollessani käymään ruokalassa syömässä. Tai oikeastaan hain takeaway annoksen ja tulin lähemmäs työpistettäni syömään. Ihanat runsaat salaatit/ raasteet, valinta kolmesta eri pääruoasta ja siihen vielä kahvit ja jälkkäri. Miten helppoa olikaan kun ei tarvinnut kanniskella eväskasseja eikä kuluttaa aikaa eväiden valmistukseen ja toisaaltaan huomasin että vaikka kuvittelin syöväni monipuolisesti niin siitä huolimatta evääni olivat melko samanlaiset joka päivä.

                         Ei kulunut kauaakaan kun huomasin omassa olossani että se tunkkaisuus oli hävinnyt. Rahkoja en enää juuri syönyt lainkaan. En ostanut niitä kotiin mutta ruokalan jälkkärinä olleet,  mansikka- ja mangorahkat olivat ihan lemppareitani. Olo muuttui paljon energisemmäksi. Huomasin että paljon proteiinia sisältävä ruokani oli vaihtunut enemmän hiilihydraatti painotteisemmaksi. Ja varmasti suurin vaikutus oli sillä että söin erilaisia ruokia. Erilaisia salaatteja ja raasteita. En edes muista milloin olisin itse tehnyt esimerkiksi punakaalisalaattia.

                   Olen lapsesta asti ollut todella nirso ruoan suhteen. Syytä siihen en tiedä mutta muistan miten minulle on kerrottu etten suostunut syömään muuta kuin banaania ja suklaata. Suklaa on muuten tänäkin päivänä herkkuni, no kenenpä ei olisi. Tosin ehkä tuo kaikki ei ole aivan totta sillä lapsuudessani suklaata syötiin vain synttäreillä ja jouluisin. Mutta voi sitä ihmettelyjen määrää näiden kaikkien vuosien aikana kun minulta on kysytty mikset syö sitä ja mikset syö tätä. Keitetty kananmuna; en syö koskaan. Silakat; en syö koskaan ja  on paljon  muitakin ruokia jotka jäävät koskematta. No syytä en tiedä. Tuoksukin kouraisee vatsan pohjassa ja pakottaa ajattelemaan jotain muuta. 

                      Muistan kouluajoilta hetken kun jäin viimeisenä opettajan kanssa ruokapöytään istumaan. Kaikki muut  juoksivat välitunnille. Otsa kurtussa katselin lautasta kun pakotettiin syömään. Pilkoin maksapihvin niin pieniksi ja toivoin että maitolasillinen riittäisi niiden nielemiseen. Päätin kuitenkin että istun tässä vaikka koko loppu päivän jos on pakko. Joka kerta kun nielaisin yhden palan kokonaisena maidon kanssa, vatsa kouraisi ja silmät kääntyivät nurin. En vain pitänyt sen mausta. Maksan palat jäivät lopulta lautaselle, tämän jälkeen en jäänyt istumaan opettajan vahtimana vaan sain viedä silakkalaatikkoni, kanaviillokit ja maksakastikkeet "luukulle". Ja kun tuli lihapulla päivä, ihmeteltiin miten minä haen vieläkin lisää ruokaa.

                                   Aikuisuuden kynnyksellä minä sitten aloin kouluttamaan itseäni syömään erilaisia ruokia mutta maksaa, keitettyä kananmunaa ja silakoita en syö vieläkään. 

                             Oli kulunut jonkin aikaa siitä kun olin alkanut syömään työpaikan ruokalan ruokaa ja yhtäkkiä totesin etten enää heräile yöllä samoin kuin parin kuluneen vuoden aikana. Olin syönyt melatoniinia että saisin nukuttua yhtenäisemmin nyt en syö sitä enää lainkaan. Ja nukahdan hyvin paitsi niinä päivinä jos treeni osuu liian lähelle nukkumaan menoaikaa tai on muuten vaan niin  meno päällä jostain asiasta. Mutta totta, nukun hyvin eikä minulla ole enää juurikaan nälkä iltaisin. Jaksan hyvin. 

                      Näihin samoihin aikoihin kun aloitin tuon ruokala ruokailun alkoi kotiimme ilmestyä jotain ihmeen ruokaboxeja. Olin ihan ällikällä lyöty kun mieheni valmisteli ohjekirjan mukaan erilaisia ruokia tosin hyvää ruokaa hän on tehnyt aina ilman mitään ohjekirjojakin. Mutta nyt häärääminen keittiössä oli saanut aivan toisenlaisen meiningin.  En ymmärtänyt kotiin kuljetetusta  boksista yhtään mitään. Istuin tyytyväisenä pöytään ja nautin hyvää, erilaista ruokaa, sellaisiakin mitä ei edes osannut ajatella.

                          Syödessäni mietin juoksijan pitkää matkaa ja samassa totesin miten nopeasti ruoka pöytään tulikin. Mieheni keittiössä häärääminen jatkui ja minä ihmettelin bokseja aina viikosta toiseen, söin ja olin tyytyväinen. 

                     Yhtenä päivänä sitten keskityin koko asiaan. Ahaa voit siis valita millaisen boksin haluat. Se tuodaan kotiin aina tiettynä aikana kerran viikossa. Ja jos boksia ei halua, sen voi keskeyttää tai sisältöä muuttaa.  Boksissa  on sisällä kaikki raaka-aineet ja valmistus ohjeet valitsemasi boksin sisällön mukaan. Vain mausteet on hyvä löytyä omasta kaapista. Ajattelin että voi miten monimutkaista. Minä kun en ikinä jaksa lukea ohjeita ja ruoat mitä valmistan on opittuja aikanaan.

             Aloin kuitenkin valmistamaan boksin ruokia. Huomasin että niiden valmistukseen kuluu aikaa n. 30- 50 minuuttia. Minusta ruoan laittoon menee aina ihan turhan paljon aikaa ja työpäivän jälkeen on ollut aina tuskallista miettiä mitä ruokaa laittaisi. Treenit ensin ja sitten ruoka. Totesin tosiaan miten nopeaa ruoan valmistus oli ja kaikki tuoreista raaka-aineista. Ensimmäisenä valmistin Peruna "Nachopelti" ( mukana ei yhtään nachoja) Jauhelihalla & Pico del Gallolla (G,L). Olipas herkullista ja valmistukseen kului vain 45 minuuttia aikaa. 

                  Nämä ovat sellaisia ihania arjen helpottajia. Ei kulu aikaa kaupassa. Ei tarvitse miettiä mitä  ihmettä tänään valmistaisin ja missä välissä. Säästän myös rahaa kun kaupassa käynti vähenee ja jäävät kaikki herätteet ostamatta  myöskään yhtään  ruokaa ei mene hukkaan. Tällä hetkellä teen  ruokia boksista ja välillä niitä tuttuja omia vanhoja toki unohtamatta pitsaa jota rakastan. Pitsaperjantai kruunaa nopean siirtymiseen vapaa päiville silloin kun molemmat ovat mahdollisia.

                Tavoitteellinen harjoittelu on saanut minut tosiaan miettimään myös ruokailun merkitystä. Millaista ruokaa ennen kisaa, mitä ennen pitkää parin kolmen tunnin treeniä. Tankkauksia ennen maratonia tai ultrajuoksukisaa. Ja myös sitä että jaksan töissä hyvin. Teen oman työn ohella myös keikkatöitä joten menee viikkoja vain yhdellä vapaapäivällä. Ja siihen vielä kestävyysjuoksu harjoittelu. Olen sitä mieltä että kun ruokailu ja uni on kunnossa, toki myös moni muu arjen asia niin kuorma kulkee kevyemmin ja sitä jaksaa kantaa paremmin vaikka se olisi tänään hieman suurempi. Pyrin kuuntelemaan kehoani ja ympäröivää elämää ja nauttimaan vapaa ajasta silloin kun sitä on.

                Se että aloin ruokailemaan työpaikan ruokalassa ja sain vaihtelua ja monipuolisuutta ruokaboksista, on helpottanut kiireisen elämää. En tarvitse kauppareissulta suklaapatukkaa  himonälkääni vaan jaksan odottaa että ruoka valmistuu, tehdä treeninkin treenipäivänä ensin. Enkä tosiaan ole mikään ravintoasiantuntija, en voi antaa neuvoa kenellekään. Tämän on vain oma tuntemukseni, pikku hiljaa hyväksi totesin. 

         Toki kyllä aina tosinaan on hetkiä kun tuntuu että tänään tekisi mieli vain jäädä tuoliin löhöämään. Harvemmin kuitenkin. Se että tulee tehtyä paljon töitä ja harjoiteltua tavoitteellisesti on  pistänyt oman itseni ajattelemaan jaksamisen merkitystä. Ruokailu ja uni ovat asiat joilla pystyn itse vaikuttamaan hyvinkin pitkälle.       Ranikin saa enemmän energiaa silloin kun se liikkuu enemmän. Ruokalajia vaihdetaan lepopäivän viettäjän ja juoksevan koiran  mukaan. Myös sille on tärkeää saada viettää lepopäiviä ja kalvaa luuta ihan omassa rauhassaan.

                      Pyrin myös ennakoimaan valintojani ruoan suhteen. Katson aina työpaikan ruokalistat etukäteen. Jos siellä jonain päivänä on tarjolla vain silakoita, maksaa tai keitettyä kananmunaa 😂 niin silloin otan ne eväät mukaan töihin, valmiin ruoka-aterian salaatteineen. Tosin on harvoja päiviä jolloin en löydä listalta sopivaa ruokaa. Mietin muun elämisen jutut ja suunnittelen ruokailut sen mukaan. Ja kaksi on varmaa mitä syön joka päivä. Marjat ja banaani. 

                 Entinen ruokanirso haluaa polttoainetta, haluaa jaksaa kauan ja pitkälle. Haluaa siitä myös kroppansa huoltajaa. Haluaa palautua treenimääristä tai tehdyistä töistä ja oikeastaan niiden yhdistelmästä. Haluaa vaihtelua. Ei joka ikinen aamu puuroa ja marjoja vaan kyllä sitäkin mutta myös paljon muuta. Vähän katsellen millainen päivä on edessä ja mitä ruokaa muuten on tarkoitus valmistaa. Onko illalla tiukka treeni vai lepopäivä.  Sellaista se on . Jännää miettimistä ja kokeilua. 

        Äsken mietin että kohtahan on kahvi aika, auta armias jos se pääsee loppumaan, ovat sarveni pystyssä. Näen kuinka joku heiluttaa punaista viittaa ja haluan saada kahvini tuon viitan takaan. Nyt kyllä tuoksuu jo sen verran hyvälle että taidan ottaa kupposen, asettua tuoliini lukemaan. Olla hetken paikoillaan sillä illalla taas juostaan. 

         Koirapilli siirtyy Torinon Enkelin päältä ja kirja avautuu sivulta 64. Minä jatkan lukua kahvikuppini ääressä, katselen välillä ulkona satavaa lunta... hah onneksi se ei ole ihan lunta. Kohta sulaa kuitenkin, kevät on jo niin pitkällä että vaikka se kovin yrittää niin kyllä se kohta häviää. Katseet on juoksun osalta suunnattu kolmen viikon päähän ja kaikki toivo siihen että lumet ovat sulaneet. 

....Lennä lennä Kesäkerttu.... Torinon Enkelin mukana sulavan lumen juureen....🐞