Viime syksynÀ kyllÀstyin jatkuvaan evÀskassin raahaamiseen työpaikalle. VÀlillÀ tuo kassi unohtui arkiaamun kiireisessÀ lÀhdössÀ ja töissÀ taas ihmettelin ettÀ mitÀhÀn kanttiinista hakisin. Ruokalaan kun tuntui olevan niin pitkÀ matka ettei sinne jaksaisi lÀhteÀ kÀvelemÀÀn ja toisaaltaan selviÀisin nopeammin evÀideni kanssa.
Minulla oli töissÀ mukana aina ihan hyvÀt evÀÀt. LÀmmin ruoka jossa oli joko kalaa tai kanaa joskus hirvenlihapullia tai jotain muuta vastaavaa. Lisukkeena pastaa, perunaa, riisiÀ tai bataattia. Salaattiannos kuului ateriaani myös ja hedelmÀt raikkaina vÀlipaloina. Proteiinirahkoja myös tauoilla ja rahkaa myslin kera aamulla ja monesti myös illalla. Parin pÀivÀn rahkan syönnin jÀlkeen sain jotenkin tukkoisen olon.
Jossain vaiheessa sitten jÀtin tarkoituksella tuon evÀskassin kotiin. Aloin joka pÀivÀ töissÀ ollessani kÀymÀÀn ruokalassa syömÀssÀ. Tai oikeastaan hain takeaway annoksen ja tulin lÀhemmÀs työpistettÀni syömÀÀn. Ihanat runsaat salaatit/ raasteet, valinta kolmesta eri pÀÀruoasta ja siihen vielÀ kahvit ja jÀlkkÀri. Miten helppoa olikaan kun ei tarvinnut kanniskella evÀskasseja eikÀ kuluttaa aikaa evÀiden valmistukseen ja toisaaltaan huomasin ettÀ vaikka kuvittelin syövÀni monipuolisesti niin siitÀ huolimatta evÀÀni olivat melko samanlaiset joka pÀivÀ.
Ei kulunut kauaakaan kun huomasin omassa olossani ettÀ se tunkkaisuus oli hÀvinnyt. Rahkoja en enÀÀ juuri syönyt lainkaan. En ostanut niitÀ kotiin mutta ruokalan jÀlkkÀrinÀ olleet, mansikka- ja mangorahkat olivat ihan lemppareitani. Olo muuttui paljon energisemmÀksi. Huomasin ettÀ paljon proteiinia sisÀltÀvÀ ruokani oli vaihtunut enemmÀn hiilihydraatti painotteisemmaksi. Ja varmasti suurin vaikutus oli sillÀ ettÀ söin erilaisia ruokia. Erilaisia salaatteja ja raasteita. En edes muista milloin olisin itse tehnyt esimerkiksi punakaalisalaattia.
Olen lapsesta asti ollut todella nirso ruoan suhteen. SyytÀ siihen en tiedÀ mutta muistan miten minulle on kerrottu etten suostunut syömÀÀn muuta kuin banaania ja suklaata. Suklaa on muuten tÀnÀkin pÀivÀnÀ herkkuni, no kenenpÀ ei olisi. Tosin ehkÀ tuo kaikki ei ole aivan totta sillÀ lapsuudessani suklaata syötiin vain synttÀreillÀ ja jouluisin. Mutta voi sitÀ ihmettelyjen mÀÀrÀÀ nÀiden kaikkien vuosien aikana kun minulta on kysytty mikset syö sitÀ ja mikset syö tÀtÀ. Keitetty kananmuna; en syö koskaan. Silakat; en syö koskaan ja on paljon muitakin ruokia jotka jÀÀvÀt koskematta. No syytÀ en tiedÀ. Tuoksukin kouraisee vatsan pohjassa ja pakottaa ajattelemaan jotain muuta.
Muistan kouluajoilta hetken kun jÀin viimeisenÀ opettajan kanssa ruokapöytÀÀn istumaan. Kaikki muut juoksivat vÀlitunnille. Otsa kurtussa katselin lautasta kun pakotettiin syömÀÀn. Pilkoin maksapihvin niin pieniksi ja toivoin ettÀ maitolasillinen riittÀisi niiden nielemiseen. PÀÀtin kuitenkin ettÀ istun tÀssÀ vaikka koko loppu pÀivÀn jos on pakko. Joka kerta kun nielaisin yhden palan kokonaisena maidon kanssa, vatsa kouraisi ja silmÀt kÀÀntyivÀt nurin. En vain pitÀnyt sen mausta. Maksan palat jÀivÀt lopulta lautaselle, tÀmÀn jÀlkeen en jÀÀnyt istumaan opettajan vahtimana vaan sain viedÀ silakkalaatikkoni, kanaviillokit ja maksakastikkeet "luukulle". Ja kun tuli lihapulla pÀivÀ, ihmeteltiin miten minÀ haen vielÀkin lisÀÀ ruokaa.
Aikuisuuden kynnyksellÀ minÀ sitten aloin kouluttamaan itseÀni syömÀÀn erilaisia ruokia mutta maksaa, keitettyÀ kananmunaa ja silakoita en syö vielÀkÀÀn.
Oli kulunut jonkin aikaa siitÀ kun olin alkanut syömÀÀn työpaikan ruokalan ruokaa ja yhtÀkkiÀ totesin etten enÀÀ herÀile yöllÀ samoin kuin parin kuluneen vuoden aikana. Olin syönyt melatoniinia ettÀ saisin nukuttua yhtenÀisemmin nyt en syö sitÀ enÀÀ lainkaan. Ja nukahdan hyvin paitsi niinÀ pÀivinÀ jos treeni osuu liian lÀhelle nukkumaan menoaikaa tai on muuten vaan niin meno pÀÀllÀ jostain asiasta. Mutta totta, nukun hyvin eikÀ minulla ole enÀÀ juurikaan nÀlkÀ iltaisin. Jaksan hyvin.
NÀihin samoihin aikoihin kun aloitin tuon ruokala ruokailun alkoi kotiimme ilmestyÀ jotain ihmeen ruokaboxeja. Olin ihan ÀllikÀllÀ lyöty kun mieheni valmisteli ohjekirjan mukaan erilaisia ruokia tosin hyvÀÀ ruokaa hÀn on tehnyt aina ilman mitÀÀn ohjekirjojakin. Mutta nyt hÀÀrÀÀminen keittiössÀ oli saanut aivan toisenlaisen meiningin. En ymmÀrtÀnyt kotiin kuljetetusta boksista yhtÀÀn mitÀÀn. Istuin tyytyvÀisenÀ pöytÀÀn ja nautin hyvÀÀ, erilaista ruokaa, sellaisiakin mitÀ ei edes osannut ajatella.
YhtenÀ pÀivÀnÀ sitten keskityin koko asiaan. Ahaa voit siis valita millaisen boksin haluat. Se tuodaan kotiin aina tiettynÀ aikana kerran viikossa. Ja jos boksia ei halua, sen voi keskeyttÀÀ tai sisÀltöÀ muuttaa. Boksissa on sisÀllÀ kaikki raaka-aineet ja valmistus ohjeet valitsemasi boksin sisÀllön mukaan. Vain mausteet on hyvÀ löytyÀ omasta kaapista. Ajattelin ettÀ voi miten monimutkaista. MinÀ kun en ikinÀ jaksa lukea ohjeita ja ruoat mitÀ valmistan on opittuja aikanaan.
Aloin kuitenkin valmistamaan boksin ruokia. Huomasin ettÀ niiden valmistukseen kuluu aikaa n. 30- 50 minuuttia. Minusta ruoan laittoon menee aina ihan turhan paljon aikaa ja työpÀivÀn jÀlkeen on ollut aina tuskallista miettiÀ mitÀ ruokaa laittaisi. Treenit ensin ja sitten ruoka. Totesin tosiaan miten nopeaa ruoan valmistus oli ja kaikki tuoreista raaka-aineista. EnsimmÀisenÀ valmistin Peruna "Nachopelti" ( mukana ei yhtÀÀn nachoja) Jauhelihalla & Pico del Gallolla (G,L). Olipas herkullista ja valmistukseen kului vain 45 minuuttia aikaa.
NÀmÀ ovat sellaisia ihania arjen helpottajia. Ei kulu aikaa kaupassa. Ei tarvitse miettiÀ mitÀ ihmettÀ tÀnÀÀn valmistaisin ja missÀ vÀlissÀ. SÀÀstÀn myös rahaa kun kaupassa kÀynti vÀhenee ja jÀÀvÀt kaikki herÀtteet ostamatta myöskÀÀn yhtÀÀn ruokaa ei mene hukkaan. TÀllÀ hetkellÀ teen ruokia boksista ja vÀlillÀ niitÀ tuttuja omia vanhoja toki unohtamatta pitsaa jota rakastan. Pitsaperjantai kruunaa nopean siirtymiseen vapaa pÀiville silloin kun molemmat ovat mahdollisia.
Tavoitteellinen harjoittelu on saanut minut tosiaan miettimÀÀn myös ruokailun merkitystÀ. Millaista ruokaa ennen kisaa, mitÀ ennen pitkÀÀ parin kolmen tunnin treeniÀ. Tankkauksia ennen maratonia tai ultrajuoksukisaa. Ja myös sitÀ ettÀ jaksan töissÀ hyvin. Teen oman työn ohella myös keikkatöitÀ joten menee viikkoja vain yhdellÀ vapaapÀivÀllÀ. Ja siihen vielÀ kestÀvyysjuoksu harjoittelu. Olen sitÀ mieltÀ ettÀ kun ruokailu ja uni on kunnossa, toki myös moni muu arjen asia niin kuorma kulkee kevyemmin ja sitÀ jaksaa kantaa paremmin vaikka se olisi tÀnÀÀn hieman suurempi. Pyrin kuuntelemaan kehoani ja ympÀröivÀÀ elÀmÀÀ ja nauttimaan vapaa ajasta silloin kun sitÀ on.
Se ettÀ aloin ruokailemaan työpaikan ruokalassa ja sain vaihtelua ja monipuolisuutta ruokaboksista, on helpottanut kiireisen elÀmÀÀ. En tarvitse kauppareissulta suklaapatukkaa himonÀlkÀÀni vaan jaksan odottaa ettÀ ruoka valmistuu, tehdÀ treeninkin treenipÀivÀnÀ ensin. EnkÀ tosiaan ole mikÀÀn ravintoasiantuntija, en voi antaa neuvoa kenellekÀÀn. TÀmÀn on vain oma tuntemukseni, pikku hiljaa hyvÀksi totesin.
Toki kyllÀ aina tosinaan on hetkiÀ kun tuntuu ettÀ tÀnÀÀn tekisi mieli vain jÀÀdÀ tuoliin löhöÀmÀÀn. Harvemmin kuitenkin. Se ettÀ tulee tehtyÀ paljon töitÀ ja harjoiteltua tavoitteellisesti on pistÀnyt oman itseni ajattelemaan jaksamisen merkitystÀ. Ruokailu ja uni ovat asiat joilla pystyn itse vaikuttamaan hyvinkin pitkÀlle. Ranikin saa enemmÀn energiaa silloin kun se liikkuu enemmÀn. Ruokalajia vaihdetaan lepopÀivÀn viettÀjÀn ja juoksevan koiran mukaan. Myös sille on tÀrkeÀÀ saada viettÀÀ lepopÀiviÀ ja kalvaa luuta ihan omassa rauhassaan.
Pyrin myös ennakoimaan valintojani ruoan suhteen. Katson aina työpaikan ruokalistat etukĂ€teen. Jos siellĂ€ jonain pĂ€ivĂ€nĂ€ on tarjolla vain silakoita, maksaa tai keitettyĂ€ kananmunaa đ niin silloin otan ne evÀÀt mukaan töihin, valmiin ruoka-aterian salaatteineen. Tosin on harvoja pĂ€iviĂ€ jolloin en löydĂ€ listalta sopivaa ruokaa. Mietin muun elĂ€misen jutut ja suunnittelen ruokailut sen mukaan. Ja kaksi on varmaa mitĂ€ syön joka pĂ€ivĂ€. Marjat ja banaani.
Entinen ruokanirso haluaa polttoainetta, haluaa jaksaa kauan ja pitkÀlle. Haluaa siitÀ myös kroppansa huoltajaa. Haluaa palautua treenimÀÀristÀ tai tehdyistÀ töistÀ ja oikeastaan niiden yhdistelmÀstÀ. Haluaa vaihtelua. Ei joka ikinen aamu puuroa ja marjoja vaan kyllÀ sitÀkin mutta myös paljon muuta. VÀhÀn katsellen millainen pÀivÀ on edessÀ ja mitÀ ruokaa muuten on tarkoitus valmistaa. Onko illalla tiukka treeni vai lepopÀivÀ. Sellaista se on . JÀnnÀÀ miettimistÀ ja kokeilua.
Ăsken mietin ettĂ€ kohtahan on kahvi aika, auta armias jos se pÀÀsee loppumaan, ovat sarveni pystyssĂ€. NĂ€en kuinka joku heiluttaa punaista viittaa ja haluan saada kahvini tuon viitan takaan. Nyt kyllĂ€ tuoksuu jo sen verran hyvĂ€lle ettĂ€ taidan ottaa kupposen, asettua tuoliini lukemaan. Olla hetken paikoillaan sillĂ€ illalla taas juostaan.
Koirapilli siirtyy Torinon Enkelin pÀÀltÀ ja kirja avautuu sivulta 64. MinÀ jatkan lukua kahvikuppini ÀÀressÀ, katselen vÀlillÀ ulkona satavaa lunta... hah onneksi se ei ole ihan lunta. Kohta sulaa kuitenkin, kevÀt on jo niin pitkÀllÀ ettÀ vaikka se kovin yrittÀÀ niin kyllÀ se kohta hÀviÀÀ. Katseet on juoksun osalta suunnattu kolmen viikon pÀÀhÀn ja kaikki toivo siihen ettÀ lumet ovat sulaneet.
....LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu.... Torinon Enkelin mukana sulavan lumen juureen....đ
Kommentit