Juoksua Harmauteen...🐞

     Vuoden harmain aika tekee oman haasteensa harjoittelulle.  Vaikken koskaan olekaan ollut sään kanssa sumplija. Ainoastaan viime talvena juoksin paljon juoksumatolla, sillä kotihoodini reitit olivat koko talven surkeassa kunnossa. Yritän tänä vuonna vähentää maton käyttöä ihan vain siksi, että työpäivän jälkeen voisin olla vielä ulkona. Toivon ettei jääkoppura pilaa suunnitelmaani. 

📷Kemir 

             En ole oikeastaa koskaan  välittänyt marraskuun harmaudesta minua rajoittavana.  Se ei ole tehnyt treeniin lähtöä vaikeaksi, vaikka valoa kaipaankin. Ehkä ensimmäiset illat kellon siirtyessä talviaikaan, havahduttavat minut siihen, miten paljon mukavampaa on juosta kun on vähän valoa otsalla.Kotihoodeillani katuvaloja puuttuu aina sieltä täältä ja on pätkiä missä ei valaistusta ole lainkaan. Kokemuksen kautta olen löytänyt reitit ja varusteet tähän harmaimpaan aikaan. 

     Otsalamppua käytän oikeastaan kahteen tarkoitukseen, heijastimena ja reitin turvalliseen kulkuun. Kaikki otsalamput eivät sovellu kotireiteilläni siihen että näkisin mihin astua. Siksi olenkin tässä vuosien aikana kokeillut kaikenlaista. 

Kaupunki aluella pidän riittävänä hyvää heijastin liiviä ja matala tehoisempi kevyt otsavalo helpottaa minua seuraamaan ainakin kellon käyttöä esim. vetoharjoituksissa. Kun taas juoksen treenini metsä- ja peltoteitä, tarvitsen lampun joka valaisee reitin kunnolla. Lumoniteen olen luottanut jo vuosia. 

     Pimeyteen lähtö työpäivän jälkeen on minusta kaikkein helpoin kun pimeyden sijaan mietin sitä miten vähän kello vasta on. Melko usein päivän treenit ovat takana viimeistään kuuteen mennessä.  

       Tämän päivän vetoharjoituksissa samalla pohdin sitä mikä harjoituksiin lähdössä on sanoisinko niin... ärsyttävintä. Ärsyttävintä on pukeutuminen. Mutta kun taas alkaa talveen tottumaan, on luontevaa kerätä valmiiksi hieman lämpimämmät treenivaatteet.  Tähän pimeyteen kun lisää vesisateen, täytyy toivoa enemmän lämpöasteita. 

Sateeseen varustaudun takilla, jonka vesipilariarvo on vähintään 10000 mm. Vaikeinta on ollut löytää mukavia kevyitä sadehousuja. Monet kastuvat läpi kymmenen kilometrin jälkeen. Parhaat ovat olleet Haltin pyöräilyyn tarkoitetut, veden pitävät aina kaatosateeseen saakka. Takamuksen vahvike vaan on alkuun juoksijalle ärsyttävä, tosin niin se on sadekin välillä. 

     Pimeä,  harmaa juoksuareenani kutsuu minut kaikesta huolimatta. En aio antaa sen lytätä juoksuintoani tänäkään vuonna. Muistelen niitä vuosia kun vielä osallistuin marrasputkeen. Viimeisellä kerralla 2018 juoksin 300.3 km. Siinä mentiin monessa muuttuvassa harmaudessa. Putki johti siihen että marraskuu kului aivan hujauksessa ja voi että miten kivaa meillä oli kpk:laisten kanssa. Ei kai siinä mitään järkeä ollut, mutta valtavan hauskana se elää muistoissa. Tavoitteellisen harjoittelun aloitettuani jätin putket ja keskityin harjoitteluun sekä palautumiseen. 

 

Tämän päivän vetotreenin pohdintani jatkuu sillä, miten vähän sitä ihanteellista olosuhdetta suomen vuoden ajat meille antaa. Pitäisi ehkä ensi vuonna oikein laskea ne päivät. Ja vaatimuksissa ottaisin myös huomioon ihanteellisen juoksu alustan. Saas nähdä kuinka käy. 

Vetotreenin, jossa juostaan veryttelyn jälkeen kiihtyvä vauhtikestävyys ykköseltä kakkoselle ja päätetään veryttelyyn, vaati hyvän otsavalon, pitävät juoksukengät. Alusta oli osin jäässä, eikä sitä erottanut muuta kuin vasta hieman ennen kohdalle tuloa. Jos minulla olisi ollut heikompi tehoinen lamppu, voi olla että olisi käynyt hullusti. Ehkä pimeys osittain tekee juoksusta varovaisempaa, kun en ihan luota että huomaan alustan muhkurat ja jäät ajoissa. 

 

On kyllä totta kun tuonne pimeyteen astuu, että tuntuu siltä, kuin olisi jo unien aika ja kello valtavan paljon vaikka ihan virkeä onkin. Aivan kuin tumma kupu olisi laskeutunut vieden mukanaan tummuuden syleilyyn joka salakavalasti yrittää samalla tuudittaa kaamoksen armottomaan voittoon. 

Voittoa minä en harmaudelle anna edes niinä päivinä kun vesipilari arvo takkini pitää minut kuivana ja otsalle lisätty aurinkolippa estää edes hieman niitä kylmiä pisaroita kasvoitani. Otsavalo loistaa iloisesti sen päällä ja tiedän miten äärettömän tyytyväinen olen kun kello vihdoin kääntyy kesäaikaan ja pääsen viimein riisumaan koristeet kuusestani. 

Mutta Wuhuu... tässä välissä tapahtuu vielä paljon kaikenlaista kivaa... eniten odotan että pääsen avaamaan tyttäreltäni saman adventtikalenterin ja siitä olen 100 varma... saan KIRJOJA❤️

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä läpi harmauden ottamalla voitto kaamoksesta...🐞