Kesäkertun Talvinen Treeniviikko.... 🐞

 

           Talvi asettaa omat vaatimukset harjoittelulle ja luulen että etukäteis suunnittelu on tarkempaa kuin kesällä, tai sitten muistan väärin. Ensimmäinen asia mitä mietin, on se, millainen on juoksualusta ulkona. Työpäivän jälkeen haluan haistella raitista ilmaa. Vaikka kotona on juoksumatto, aion tänä talvena säästää sen käytön vain ääriolosuhteisiin. Katsotaan sitten keväällä kuinka hyvin olen pysynyt suunnitelmassa. 

Maanantain harjoitusohjelmassa luki kevyt 8 km. Aamulla mietittynä se kuullosti kivan kevyeltä ja palauttavalta mutta töiden jälkeen olin aivan uuvuksissa. Palelin, keuhkoputki oli karhea ja oli voimaton olo. Tuplasin astmalääkkeen ja lepäsin illan, nukkumassa olin jo heti yhdeksän jälkeen. 

     Tiistai oli jo aivan toisenlainen. Hyvinkin voimallinen olo vaikka keuhkoputki karhealta vaikuttikin. Töissä mittailin, ei kuumetta ja päivä sujui hektisyydessään hyvin ja voi miten kivaa meillä oli mun huippukollegoiden kanssa. Hersyvä nauru meidän sisäpiirin huumorilla on ihan parasta. Antaa uskomattoman paljon voimaa kiireiseenkin päivään. Välillä mietin illan treeniä ja Tiistain kohdalla lukikin Puntti. 

     Jäin hetkeksi arpomaan kumman treenin teen, eilisen kahdeksan kilometriä vai voimaharjoittelun, kenties molemmat. Jälleen tuli mieleen se miten hevoset  liikutettiin hyvin kevyesti, jos niillä oli limainen yskä. Joten valitsin kevyen 8km. Lenkin jälkeen huomasin että tuplattu astmalääke ja hyvin kevyt juoksu sai liman irtoamaan keuhkoista. 

     Oli kiva pikkupakkanen -4. Lumipyry oli laantunut ja kevyenliikenteen väylät päivällä aurattuja. Ylle kevyt talvijuoksu asu, ilman välikerrastoa. Oli aivan riittävä. Pään suojasin hyvin ja laitoin tavalliset juoksukengät jalkaa. Luminen alusta vaikutti siltä ettei siinä nastoja kaivata. Juoksu oli helppoa kuin mikä. Syke pysyi vauhtiin nähden oikeinkin matalana. Nousuihin juoksu oli vaivatonta. Kokonaisuus ihanan ilmavaa. 

                 Kun kevyt tasavauhtinen kasi tuli päätökseensä, kello oli vasta puoli kuusi. Pimeä pilkoitteli siellä täällä. Osa katuvaloista nuokkui pimeänä. Talvi-illan tummuus muistutti siitä, miten paljon pimeitä iltoja  vielä edessä olisikin.

          Talvisen treeniviikon suunnitelmat eivät ihan pääse sinne toteutuneen tilaan, ei ainakaan keskiviikon osalta. Keskiviikko oli tarkoitus aloittaa aamun kevyellä kuuden kilometrin  lenkillä ja päättyä päivän toisiin harjoituksiin joissa oli tarkoitus juosta veryttelyn jälkeen vauhtikestävyys ykkösellä kilometrin vetoja kahdeksan kertaa, palautukset aina siinä välissä. 

Aamun ensi tuntemukset saivat luopumaan  suunnitellun  treenin. Hengitys aivan tukossa. Normalisoitui vasta pari tuntia lääkkeen oton jälkeen, Acapella puhallukset saivat liman irtoamaan ja tehostettu astmalääkitys alkoi auttamaan. 

En tiedä johtuuko ensimmäisistä pakkasista kun keuhkoputki tuntuu niin ärtyneen. Ei kuumetta, ei Koronaa. No tiedä häntä onko pakkanen vai virus, nyt kuitenkin otan pienet höllät ja tutkitaan seuraavaa päivää, ehkä parempaa.

     Torstai oli merkitty lepopäiväksi ja hyvä niin. Tauti ei ottanut helpottaakseen ja niin talvinen treeniviikko sai totaalisen käänteen. Olisin toivonut että olo olisi ollut yhtä pirteä kuin tiistaina. Kuumeeton keuhkoputken tulehdus sai asettumaan nojatuoliin  kirja kädessä. 

        Toivoa saa mitä vaan mutta pirteys ei palaa muuten kuin sairastamalla tauti loppuun. Ei ole nopeuttajaa, silloin vaan maltetaan. Vaikka olo on lauantaina hyvä ja tauti alkaa hellittämään, en aio ryntäillä harjoitteluun. Täysin oirettomat päivät aion viettää vielä levossa. 

Juoksukengät on vielä hiljaa mutta kohta taas askel irtoaa.

... Lennä lennä Kesäkerttu ... lennä keuhkiksen jälkeen taas juoksemaan  ...🐞