Maantiejuoksu Cup 2. Osakilpailu... 🐞

       Maantiejuoksu Cupin  ( MK Facade) 2. osakilpailu juostiin Vantaan Hakunilassa launtaina 16.12.2023.  Jouluiset ajatukset jo niin kovin lähellä ja talvisen valkoisin tunnelmin valmistauduin tulevaan 10 km matkaan. Vire ei perjantain harjoituksessa ollut mikään täydellinen ja hieman katkonaisesti nukuttu yö sai miettimään, kuinka kisassa käy. 

    Pakkaskelit olivat lauhtuneet melkein nollaan ja tiesin että kisavaatetus voi olla ihan kevyt. Kahdet kengät mukaan, nastat varmuudeksi vaikken niillä tykkääkään juosta. 

Kisajännitystä ei juurikaan ollut. Tein tarkan suunnitelman tutulle reitille ja samalla tiesin että raastoa on luvassa. Ylämäkeen himmaillaan ja tasaisella poljetaan. Kuusi ja kulkuset päähän killumaan, kyllä sitä joulurekvisiitta joulukuun kisassa olla pitää. Saattaa olla että kulkusen kilinä ärsyttää lopussa mutta sen näkee sitten. 

    Huomasin jo kävellessäni kisakeskukseen Sotungin lukioon etten todellakaan aio juosta normijuoksukengillä. Asfalttiosuus oli liukas. Lämpötilan kohoaminen lähelle plussaa oli muuttanut hyvän talvialustan. Ehkä vielä edellisen päivän pakkas säässä normikengät olisi pitänyt ihan hyvin. Kova into oli päästä juoksemaan. 

     Puolitoista tuntia ennen starttia olin taas hakemassa kisanumeroani narulta. Oli kivaa tavata  tuttuja ja kisapaikalle saapumisessa on aina se oma viehätyksensä. Olen oikeastaan todella tyytyväinen että tehtiin päätös etten tämän vuoden syksyllä juoksekaan rataultraa.  Vaikka sairasteluakin on ollut takana, olen silti paljon voimallisempi kuin jos olisin juossut 12h marraskuussa. Huomaan omassa olossa ja treenien vireessä huomattavan eron edellisiin vuosiin. On kivaa kun ei tarvitse palautella niin pitkiä aikoja ja voi talvellakin kisailla juoksuiloikseen. 

📷Petteri Jokela

      Olin vaihtanut nastat jalkaan ja noin tunti ennen starttia tein verkkajuoksun alle avauksia ja nopeita venyttelyjä. Kulkuset kilisi kivasti. Kahden kilometrin veryttelyjuoksu ei nyt ollut mikään erikoinen, loppuun tein pari minuutin vetoa. Tiukkaa taitaa tulla. 

        Juoksuun lähtöä odottelin sisällä lämpimässä mutta tarkoituksella olin ulkona viisitoista minuuttia ennen paukkua. Tein pikku hyppelyjä, vähän hölkkäpätkää ja tunnustelin kosteaa ulkoilmaa. Vaatetuksena talvijuoksutrikoot, talvijuoksupaita jonka päällä ohut seurapaita, kynsikkäät, katkaistu tuubihuivi päähineenä, kaulassa tuubi, akillesta lämppäävät säärystimet, normijuoksusukka ja nastarit. Vessapaperia tungin hihaan jotta voi matkalla niistää mutta se putosi komeasti jonnekin. 

     Mikä ihme siinä on kun startti pamahtaa miten innolla sitä taas mennään. Valtava tunneryöppy valtaa mielen, on onnessaan ja hymyilyttää vaikka tietää ettei tällä kelillä mitään ennätyksiä juosta. Alusta oli paikoitellen jäinen, vetinen ja joissain kohdissa oli sulanutta lumimössöä mikä sai jalan pyörimään ja pito hävisi nastoistakin. Yritin hakea juoksuun asfaltin pintaa vaikka nastat on siinä ihan kauheat. Enää en suostu juoksemaan kaikkia talvijuoksujani nastoilla niinkuin ennen. Jos on hyvä luminen pohja on normikenkä oikeinkin hyvä. Nastat ovat kuitenkin hyvä vaihtoehto aina välillä. 

Reitillä huomasin että juoksu itsessään oli huomattavasti voimallisempaa kuin marraskuun kisassa. Ehkä alla oli mukava määrä harjoittelua omassa rytmissään. Voimaharjoittelut olivat palautuneet omille paikoilleen ja oli päässyt tekemään enemmän vauhtikestävyysharjoituksia. Oikeastaan ihmettelin sitä sillä muuten vire ei ollut erikoinen ja kroppa aukesi hitaasti. Vaikka vitosen kääntöpaikan jälkeen tuntuukin ettei enää paljoa ole jäljellä, puolet vaan, on kuitenkin haastavaa pitää itseä ja juoksua kasassa. Kyllä minä ääneen siinä paluumatkan nousussa vähän kiroilinkin huohotukseni seasta. 

Viimeisellä viidellä sadalla metrillä yritin vielä kiihdyttää ja  otin ehkä jonkin onnettoman loppukirinkin. Vaikka loppuaika 58.35 oli about pari minuuttia surkeampi kuin ensimmäisessä osakilpailussa,  niin omissa arvioissani juoksu oli silti voimallisempaa. Hyvä juoksu minusta ja tulihan siitä silti 10 pistettä.  

📷Petteri Jokela

Niillä olosuhteilla mennään mitä annetaan. 

Oli  jännää juosta samaa reittiä nyt kolmatta kertaa. En niinkään mieti pelkästään tulevan juoksun suunnittelua vaan kuullostelen omaa menoani verraten edellisiin. Ja jännää laittaa suunnitelmat myös seuraavaan, toivoa terveyttä ja aina sitä parempaa keliä. 

   Juoksun jälkeen vietin vielä hetken kisakeskuksessa vaikka vähän häsis oli jo kotimatkalle. Jukka ennätti esittelemään Maurten tuotteita ja niitä maistellessa innostuin ostamaan koko kokeilu pakkauksen. Urheilujuoma oli niin mukavan miltään maistumaton ja geelin rakenne niin hyvän tuntuinen suussa joten uskon noiden toimivan hyvin eikä niistä ainakaan mitään ällön makeaa oloa tule vaikka käyttäisi pidemmissäkin suorituksissa. Onpa kivaa kokeilla vaihteeksi jotain uutta. 

Oli ihanaa taas todeta miten hauskaa oli ollut. Oma intohimoni saa jatkamaan tulevan odottelua ja innolla tulee palattua taas harjoitteluun. Kympin juoksu on aina raastoa mutta ehkä siitä vielä joskus voi tulla helpompaa. Ja hah, turha yrittää toivoa, kymppi on kymppi ja se mennään veekoot paukkuen niin että huohotus saa kannustajan huutamaan... hienoa, hyvin se menee, ei enää paljoa jäljellä ❤️

Hienoa nauttia hyvin järjestetystä tapahtumasta. Kivaa olla juoksijana juoksijoiden joukossa... oonko sanonut joskus saman... ainakin miljoona kertaa. Jännää lähteä naama punaisena endorfiiniryöpyissä kotia kohti, toivottavasti en tällä kertaa törttöile liikenteessä. 

       Kuusi ja kulkuset oli kiireessä rutattuna repun pohjalla mutta mieli iloinen ja hyvin ajatuksin  muistelin päivän tapahtumaa, kaikkia ihmisiä joita kohtasin. Taas yksi juoksumuisto taskussa jonka voin kirjoittaa talteen. Ehkä elää päivää joskus uudelleen ja muistaa ne raaston ja nautinnon hetket tämänkin juoksuni osalta. 

...Lennä lennä Kesäkerttu ... lennä sieltä möhjö raastosta kohta jo joulun viettoon ...🐞