BMW HELSINKI 10...🐞

     BMW Helsinki 10 juostiin tummuvassa kevään illassa lauantaina 27.4.2024. Sade kasteli läpi kisan, mutten antanut sen haitata omaa juoksu iloani. Oli ihanaa olla mukana juoksijoiden joukossa, hyvin järjestetyssä tapahtumassa joka omalla tavallan kutsui mukaan uudelleen. Treenikymppi mahtavassa juoksuporukassa taittui vaivattomasti nautiskellen. 

📷@runstinde

                      Saavuttiin mun siskon kanssa kisahoodeille mukavasti launtaina iltapäivällä. Hyvin oli aikaa käydä kisatoimistossa ja majoittua Scandic Grand Marinaan. Vaikkei Hyvinkäälle mikään pitkä matka Helsingistä olekaan, oli kyllä ihanaa jäädä maalialueen läheisyydessä sijaitsevaan hotelliin yöksi. Aamunyön puolelle olisi kaikkiaan mennyt ennen kun olisin ollut kotona, siskolla vielä pidempään. 

Oli kivaa odotella kisan alkua ja käydä vielä hyvissä ajoin rauhassa syömässä. Riisiä kera parsan hotellin keittiöstä oli herkullinen ja hyvä valinta. Kahden kisan aluspäivän ruokailut osuivat oikeinkin nappiin. Baarimikko kysyi mitä juotavaa --- joootain mehua

MEHUA?...  joo kun on pakko juosta. MITÄ MEHUA?

Ööö en mä osaa päättä... ennen oli paljon helpompaa... ...viski jäillä... 

📷minä

     Hyvällä itsetunnolla lähdin kisaan. Tiesin että kunto on hyvä ja vire kropassa oli ollut hyvä myös kisaviikon treeneissä. Ehkä eniten mietitytti kisa asu ja vaatetus ennen sitä. Säätiedoitus näytti että sade alkaa kisan jälkeen... mutta voihan Pekka P, olisihan se pitänyt taas arvata. Sade alkoi siinä vaiheessa kun alkuveryttely loppui. 

     Olin jo ilman sadettakin päättänyt että kisa asun päälle puen collarihupparin ja siihen päälle kertakäyttösadetakin jotta pysyn lämpimänä odotellessani starttia. Mutta nyt  olikin hyvä, pysyin kuivana starttiin saakka. Juuri ennen lähtölaukausta heitin sadetakin roskiin ja hupparin maahan. Siitä se varmasti menee mukavasti kiertoon. Kisa-asuna pitkät ohuet trikoot, pitkähihainen juoksupaita ja ohut seurapaita. Matkalla totesin asun hyvin toimivaksi. 

📷minä

Onhan tuo hieno paikka kisastartille. Ja täytyy sanoa että oli ihanaa olla taas viivalla. Jäätiin aika loppupäähän juoksijajoukkoa ennen kuin startti pamahti, enkä oikein tajunnut miten pitkään meni että pääsin juoksemaan hyvää omaa tahtiani. Jos tällä kokemuksella starttaisin uudestaan, olisin ollut lähempänä lähtöviivaa. 

     Kropassa oli oikeinkin hyvä vire ja näin jälkikäteen vähän harmittaa että alku meni ohitellessa ja parempaa juoksupaikkaa hakiessa, koska juoksijoita oli niin paljon. Vasta noin kahden kilometrin kohdalla pääsin ohittamaan 1 h jänikset ja siinä massassa etenin  jonkin aikaa. Lopulta kun pääsin ohittamaan jänöt 57:30, tiesin että nyt pääsen ylläpitämään sitä omaa vauhtiani. 

Juoksu oli täysin vaivatonta,suorastaan nautinto. Vaikka kymppi raastetaankin, oli meno hyvää, hallittua ja kropalla oli hyvin voimaa työntää. Loppuarvioissa totesin että varaa vielä jäi. Yleensä 7-8 km kohdalla alkavat hapotukset eivät alkaneetkaan ja juoksu oli  hyvää loppuun saakka. Vettä satoi koko ajan,  hyvä oli kuitenkin juosta ja muutamat vastatuulen puuskat saivat kiittämään sitä että olin juossut talvella kelissä kuin kelissä. Tai ainakin luulen niin. 

Tykkäsin reitistä ja Katajanokan käännöksessä oli kivaa juosta entisen kotitalon ohi. Mielessäni harmittelin, miten olen joskus voinut suostua muuttamaan sieltä pois. Sitten alkoikin kohta Wanha Satama häämöttämään. Ihme loppuvoima ja into iski. Kelloa en ollut katsonut sitten jänöjen ohituksen. Kroppaa ja juoksua kuunnellen. Juostaan se mitä juostava on, katsellaan ne käyrät sitten myöhemmin. 

Oli kyllä aika huikea fiilis kuulla kuulutukset ja juosta sisälle Wanhaan Satamaan, jää kyllä niin intona muistoihin elämään. 

Juuri maaliviiva ylitetty selfie

      Bruttoaika 56.06 ja olin ihan äärettömän tyytyväinen. Oma kello näytti 55:00 matkalla 10,11 km. Ihan sama mitä oli, sillä juoksu oli ältsin hyvää ja niin äärettömän kivaa. Todella tyytyväinen olin sijoitukseen sarjassani, 4/13 ja tästä on valtavan hyvä jatkaa harjoittelua, kisaamistakin. 

Netto 54.56

Kyllä vaan nämä tällaiset juoksutapahtumat boostaa sitä omaa harjoittelua ihan hurjasti. Itsellä oli maantiejuoksucupin jälkeen fiilis ettei kisaa vähään aikaan mutta loppu viikoilla jo odottelin starttiin pääsyä. 

📷joku ihana kisakaveri 📷joku ihana kisakaveri

Olisi ollut kivaa fiilistellä juoksun jälkeistä tunnelmaa vielä pidempäänkin kisakeskuksessa mutta aika pian tuli kylmän horkka kun vaattet oli läpimärät. 

📷minä

Sieltä sitten kipaistiin hotellille, eikä haitannut vaikka keittiö oli jo  kiinni. Tilattiin Woltista pitsat ja voihan wau miten ihanaa oli kömpiä lämpimän suihkun jälkeen peiton alle nukkumaan, eikä käyty edes baarin kautta. 

Aamulla wautsia herätä hyvään oloon ja kurkata harjoitusohjelmaa... jee kevyt 15 km, sen juoksen sitten kotona. 

📷minä

     Aamupalan mietinnöissä mietin taas toistamiseen , miten olen voinut olla puoli vuotta juomatta kahvia. Tämähän on aamussa aika wau... ja se tuoksu... 

En tiedä mikä sai korvamadon soimaan... Kaiken Takana On Nainen.... mun juoksujeni takana on kyllä mies, valmentaja Pasi Päällysaho joka tietää ja tuntee Mummelin. 

Harjoittelu jatkuu omaan tapaansa, seuraava kisa nurkan takana. Silti ajatus katsoo tulevaisuuteen ja niihin pitkän tähtäimen asioihin. Haluan niitä aina olevan vaikka etappi etapilta edetäänkin. Juoksijan on hyvä juoksennella kun läksyt on tehty ja ne läksyt on tässä aivan parasta. 

... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä Helsinki 10:ltä, Katajanokan muisoista tämän päivän maastotreeniin...🐞