Matolle Piiskaa...🐞

 

           Siinä vaiheessa vuotta kun kellot on käännetty talviaikaan, vallitseva pimeys ja kalseus saa juoksijan miettimään aurinkoisempaa vaihtoehtoa. Itse päätin viime marraskuussa että 2023 ja 2024 välisen talvikauden juoksut tulevat sisältämään vähemmän mattojuoksua. Olin hankkinut juoksumaton parikolme vuotta sitten ja omassa harjoittelussani se on paras hankinta mitä koskaan olen tehnyt. 

                       Muistan miten olin korvannut jouluisen aattoaamun lenkin juoksumatolla. 

    Tuona pimeänä marraskuun iltana jolloin tiet eivät olleet vielä jäässä, tein päätöksen että kaudella 23-24 pyrin vähentämään juoksumaton käyttöä. Ja asennoitua olosuhteisiin ja hyödyntää sisärataa enemmän kuin aikaisemmin. 

                    Ai kamalaa miten pimeältä marraskuu näin keväällä katsottuna näyttääkään. 

Se että vähensin tällä kaudella mattojuoksua, tuntui minusta kevään ensimmäisellä sulalla onnistuneelta päätökseltä. Muistan miten vuosi sitten vei oman aikansa, että kroppa tottui ulkojuoksun olosuhteisiin. Oli opittava taas vastatuuleen puskeminen  sekä maaston vaihteluissa tarvittava kropan hallinta. 

Toki totuus  on se ettei kroppa tiedä millä lajilla tai miten sykkeiden mukainen harjoittelu toteutetaan. Uskon että tässä aiheessa on hurjan paljon mielipiteitä ja itse puhun juoksumatto harjoittelun puolesta ja ymmärrän sen hyödyt. Harjoittelen juoksumatolla edelleen  ja tulen harjoittelemaan mutta enää en tee niin, että suurin osa talvikaudesta kuluisi  juoksumatolla. 

   Olen tyytyväinen siitä että onnistuin pitämään päätökseni. Eikä yhtään haittaa kevät tuulen puuskat, vielä raaemmat  ovat puuskat olleet keskitalvella. 

          Yllä oleva kuva kertoo kuinka paljo juoksin matolla 1.1 - 1.4.2023 välisenä aikana ja sama vuonna 2024. Kilometrimäärät ovat rajattu ainoastaan matolla juostuihin.  Harjoitusmäärät molemmilla kausilla melko samat.  Muistan miten vuosi sitten keväällä tunsin olevani kuin Menninkäinen joka häikäistyy auringonvalosta ja haukkoo raitista ilmaa ihmeissään  kun juoksu alustat olivat sulaneet ja mahdollistivat pitävän askeleen ulkojuoksussa.  Tänä vuonna oli aivan toisin. 

     Olin päättänyt että olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, on joka viikko juostava ulkona. Toki jouduin monesti näkemään vaivaa että löydän kotihoodeja paremmat juoksualustat.  Välillä sahasin tasaiseksi lanattua kilometrin mittaista  karheaa jäämöhjö pätkää edestakaisin 20 km, jotta sain pitkiksen juostua ulkona. Mukaan tulivat niin tuuliolosuhteet, maaston vaihtelu sekä raskaampi harjoitusasu. 

                   Vauhtikestävyys harjoittelun siirsin lähes kokonaan sisäradoille. Ulkona en halunnut nilkkojani muljautella kiihtyvässä vauhdissa, mutta en halunnut myöskään maton tuomaa avustusta askellukseen. Mielestäni mattojuoksu on paljon helpompaa, vaikka mukana olisi kaltevuuden vaihtelua kuin ulkona tai sisäradalla. Minä jotenkin koen että maton ulkopuolella juostessa joudun enemmän itse käyttämään eteenpäin vievää voimaa kuin se että nostan jalkaa tietyssä tahdissa juoksumaton vauhdin mukaan. En tiedä ollenkaan kumpi on tehokkaampaa tai parempaa mutta silti olen edelleen tyytyväinen päätökseeni. 

      Toki sisällä juostessa tuuliolosuhteet puuttuvat ja maaston vaihtelu mutta koin harjoitukset tehokkaiksi ja tiesin todella työntäneeni työntäjillä. 

Mattokilometrejä vähentää myös sekin että olin kahdeksan päivää harjoittelemassa espanjassa sulalla alustalla, mutta sekin oli tietoinen suunnitelma ja valinta. 

       Toivotaan että pysyn terveenä sillä tulevalla pimeällä kaudella tulen harjoittelemaan espanjassa hieman pidemmän jakson. 

     On kuitenkin aika jännää näin keväällä verrata kahta viimeistä talvikautta. Ja en todellakaan yhtään aliarvio juoksumaton käyttöä ja hyötyjä mutta itse koin erittäin hyväksi tehdä hyvin toimivan yhdistelmän ihan vain ärsyttääkseni kroppaa eri tavoin. Juoksin matolla, juoksin ulkona ja sisäradoilla. Ja uskon että näin tulen tekemään jatkossakin. Koen kuitenkin että olen jotenkin valmiimpi juoksemaan taas kokonaan ulkona ja onneksi se luvattu kevät on aivan nurkan takana. Toki vuosi lisää säännöllistä harjoittelua tuntuu omassa juoksussani sekin. 

     Ja täytyy sanoa miten kivaa on ollut hölkötellä ympäri talven Naavan kanssa rauhallista pitkistä vaikka  sillä kertaa kun sahasin kilometrin  pätkällä se katsoi minua kysyvästi kahdeksan kilometrin kohdilla. Kysyvästi se katselee useinkin mutta silloin sen eleessä oli jotain aivan muuta... mitähän sä Mummeli oikein duunaat?

....Lennä lennä Kesäkerttu, lennä mattoillen, sisäjuosten, lennä juoksu juosten minne vaan... 🐞