Olen pohtinut usein sitÀ millainen merkitys harjoittelussa on sillÀ, missÀ ja millaisilla alustoilla harjoittelen. Ja kyllÀ tÀytyy sanoa ettÀ on ollut kivaa ottaa juoksu mukaan ja viedÀ se eri paikkoihin. TÀllÀ viikolla ollaankin tutuissa kotoisissa maisemissa ja pÀÀsen tallentamaan blogipÀivÀkirjaani ihan ne arkisimmat areenani. Areenat esittely alkaakin maanantain LepopÀivÀstÀ, joka saa silmukat pomppimaan ja tarinan elÀmÀÀn.
LepopÀivÀn ensitunnit on työpÀivÀn tÀyttÀmÀÀ mutta lopun vietÀn rauhallista aikaa vain nauttien. Toritavarat on toimitettu postiin, haettu HartSportin energianamuja tuleviin pitkiin. Sukan varsi odottaa jatkamaan, ÀÀnikirja on ladattuna mutta silti on kivaa kÀÀnnellÀ niitÀ ihan oikeita ja aitoja sivuja. LepopÀivÀn areena on kotona, ihanaa kaatua nojatuoliin, kuunnella, kutoa ja lukeakin.
Tiistaina sain siirtyÀ lepoareenalta oikein treeniareenoille. Areena aukeaa kuivuvana soratienÀ joka ohittaa pajunkissoin koristellun joenvarsi nÀkymÀn. Soratie vaihtuu autiolta nÀyttÀvÀlle metsÀtielle jossa lumimassat hönkivÀt vielÀ kylmÀÀ ja muistuttavat siitÀ... vielÀ ei ole kesÀ. MetsÀtien pÀtkÀ saa nauttimaan luonnon lÀheisyydestÀ ja tunnen kuinka kovin hengitÀn metsÀn tuoksua.
MetsÀtieltÀ takaisin soratielle saa ajattelemaan miten lÀhellÀ kaupunki on. Soratie yhtyy asfaltille jonka halkeileva pinta tuo mieleen ihmisen elinkaaren. Lopulta paluu asfaltilta soralle, muistuttaa juuri yli lentÀneiden joutsenten lennosta.
Keskiviikon areenan aloittaa hieman alas pÀin laskeva soratie joka aikaisen aamun usvassa heiluttaa tienvarsi heinÀÀnsÀ, viime vuodelta kuivahtanutta. MetsÀtie ja sitÀ reunustamat kuuset kutsuvat kuin uteliaan luolaansa. Kuusi ryhdistÀÀ oloaan ja kumartaa latvaansa huomeneksi. ... Huomenta... sanon hiljaa, ohitan metsÀn arvokkaat ja matkaan eteenpÀin.
Aamu-usva tuo mukanaan maagisuuden. Hiljaisuus saa höristÀmÀÀn korvia. Jokin siellÀ syvÀn ojan toisella puolella, taitaa katsella juoksijaa. Usva uinuu pellon jos toisenkin yllÀ ja kun kÀÀnnyn sinne sakeimpaan, pomppaa sieltÀ kolme valkoista takamusta nÀkyviin. Tanssivat samaan tahtii aina vain kauemmas ja kauemmas. Peuran siluetti jÀÀ elÀmÀÀn hetkeksi, mikÀ on juoksijan juoksennella.
Ja kun juoksijan pÀivÀ on pÀÀssyt iltaan on toisena areenana asfalttia. Hiekoitushiekan koristama alusta joka saa vÀlillÀ hakemaan sitÀ tasaisempaa. Hiekka rapisee koko areenan aluella. Hiekoitushiekan rapinassa juoksijajoukko etenee iloisesti jutellen ja kun viimeinen mÀki on saavutettu, tie johtaa lasketellen edessÀ aukeavalle parkkipaikalle. Koulu ehkÀ kohottaa katsettaan, ovathan nuo tulleet tÀnne ennenkin.
Torstaina laskeuduin alakertaan. Kuljin talvisÀilössÀ olleiden kesÀkalusteiden ohi ja ajattelin milloinkahan on aika asettaa ne pihalle. Ovi hieman narahtaa mutta alakerta on muuten hiljainen.
Betonilattia antaa tilaa aloittaa. Hyllylle jÀrjestetyt vÀlineet nököttÀvÀt nÀtisti odottamassa. Juoksumatto seisoo taitettuna, eikÀ se tule olemaan tÀnÀÀn kÀytössÀ lainkaan. YlÀkerrasta kantautuu ÀÀniÀ jotka vÀhitellen hÀviÀvÀt kÀynnissÀ olevan musiikin rytmiin. Harjoitus on alkanut ja areenan esirippu on korkealla.
Olen lastenlasteni luona. Juoksu lepÀÀ hetken hiljaa ja kun pÀivÀ Turussa kulkee iltapÀivÀÀn ovat HurjapÀÀt ollet ratissa ja me Finnkinon areenalla.
Kommentit