Jaakko heittää kylmän kiven...🐞

 

   Muistan lapsuudestani miten kivaa oli kuunnella isovanhempien tarinoita. Oma lapsen mielikuvitus laukkasi kun joka kesä muistettiin pohtia ääneen kuinka Jaakko kohta heittäisi kylmän kiven. Mitenköhän kylmää järvivesi silloin on ja millainen mahtaa kivi oikeasti olla. Ja kuka Jaakko?Tämä tarkoittaa kakenterimerkinnöissä kuitenkin sitä, että pitkällä kesää jo ollaan. Ei muuta kuin nauttimaan joka hetkestä ja treeniviikkokin on täynnä kaikkea niin kivaa. Kisa on tuoreeltaan taustalla ja katse on kohti seuraavaa. Joten ei muuta kuin harjoitellaan. Jaakko-viikon harjoitukset; 

Mukaan tulisi mahtumaan  niin maastojuoksua kuin rataa ja asfalttiakin. Voimaa unohtamatta. 

Maanantaina lepopäivä. 

Tiistaina tupla, aamu- ja iltaharjoitukset.

Aamulla starttasin mukavasti kuuden maissa. Aurinko oli melko korkealla ja mittari näytti kuuttatoista. Veryttely 3km + TV VK <153 6km + jäähdyttelyt 3km.Valitsin treenireitiksi tylsän edestakaisin matkan asfalttipätkällä mikä tarkoitti sitä että vauhtikestävyys vedon osuuden puoli väli päätyi kahden kilometrin mittaiseen nousuun. Jo juostessani mietin, muutanko suunnitelmaa, käännyn aikaisemmin ettei nousuun tarvitse juosta. No en tietenkään muuttanut. Treeninä hyvä, tosin  kääntöpaikalla kyllä huohottelin ja vaikka oli kyse yhtenäisestä vedosta, oli pakko pysähtyä juomaan. Aikaisesta aamusta huolimatta kuuma tuli nopeasti.

Aamutreeni +16

Aamuun ihan tehokasta menoa jo pelkästään sillä että treenin kesto oli yli tunnin. Kesäaamun valoisuudessa nämä unesta torkutetut lähdöt ovat talviaamuja helpommat. Koira kulki vyöllä mukana, välillä sain vetää sitä hajuilta pois joka tietysti teki omat haasteensa. Halusin kuiten antaa sillekin hieman liikuntaa kun tiesin miten kuuma tulee illalla olemaan. 

    Iltaharjoituksena oli kivan kevyt 8km. Sykkeet tarkoitus pitää pk-ykkösellä. Matkaan lähtö päivän töiden jälkeen tuntui kankealta. Valitsin maastoreitin jotta välillä pääsisi hetkeksi varjoon juoksemaan. Rauhallinen vauhti tuntui kivalta ja kroppa aukesi hyvin taas normaaliksi. Lämpö nostatti sykkeitä mutta hidastin vauhtia sitä mukaan. Pieni vesipullo liivin taskussa oli ihan ehdoton lyhyelläkin matkalla. Kyllä lämpö koetteli, eikä juoksu ollut sitä helpointa. 

Ilta +27

Peltotien pätkä aukealla oli tukalin. Aurinko paahtoi ja isorakeinen sepeli pyöri jalkojen alla. Hieman siinä kenkä muljahti. Pakotti lonkankoukistajaa töihin. Tarkoituksella juoksen osuutta ja teen tavallaan tehostettua harjoitusta jossa pakotan jalkaa nousemaan alustastaan. Yhdistelmänä aamu- ja iltatreeni oli oikeinkin sopiva. Kevyt ilta kasi leipoi aamun suorituksen ja niin oli huomaamattaan tullut juostua 20 km päivän saldona. 

        Keskiviikkona vuorossa kevyt kymppi. Pitkään pohdin lähdenkö maastoon vai asfaltille. Lämpötila oli niin korkealla ettei sillä kyllä ollut suurta eroa kumpi oli helpompaa. Ajattelin lähinnä että pystyn pitämään vauhdin todella peruskestävyys ykkösellä. Päädyin asfaltille, viisi kilometriä suuntaansa  ja takaisin. 

Alkuun huomasin että kroppa oli aika lässähtäneen oloinen. Keskityin rauhallisuuteen, kostutin suuta usein pienin kulauksin. Juomaliivin toisessa taskussa juomat ja toisessa kylmäparisto. Jäinen kylmä kalle viilensi kivasti kankaan läpi ja helpotti hellejuoksua. 

+27

Puolen välin jälkeen kroppa aukesi ja juoksu alkoi viemään. Oli kevyttä juosta vaikka lämpö oli korkealla. Joudun todella malttamaan että saan hellejuoksun onnistumaan ja silloin kun se onnistuu on meno vaivatonta lämmöstä huolimatta. 

   Torstaina ei tehnyt yhtään mieli juoksemaan ja sopi päivään oikein hyvin. Voimaharjoittelu pari viikkoa sitten vaihtuneella ohjelmalla jatkui. Lämmittelyt tein crosstrainerilla. Siihen vielä takaketjun avaukset ja rankaa kiertävä keppihuitelu. Kepin pyöritys tekee todella hyvää ja se on yksi tärkeimpiä lämmittelyjä joita teen joka kerta voimatreeneissä. 


 

Itse treenisettiin kuuluivat takakyykky, polven koukistus, hip thr, avusteinen leuan veto, pystypunnerrus istuen käsipainoilla ja pohkeet. Välissä heitin muutamat jammaukset ja testasin Flamencon aloitusasentoja. Ihanaa palauttavaa harjoitusta minun mielestäni vaikka sai sitä ihan irvistääkin. 

Perjantaille oli suunniteltu neljän sadan vetoja veryttelyineen ja olin suunnitellut juoksevani ne Kaurialan kentällä joka oli mökkimatkani matkan varrella. Olin tarkistanut kentän varauksista jo ennakkoon ettei siellä ole  muuta varausta tai tapahtumaa että pääsen juoksemaan ja lauantaina juoksisin viikon pitkän lenkin mökillä. 

Huomasin kuitenkin aamulla töihin mennessä miten ikävästi jalkaa vihlaisi kun astuin rappuja alas päin. Onneksi ammattiapu on seinän toisella puolella, pidän siis  jalan levossa ensi viikon treeneihin asti. Harjoitukset pois maastosta tasaiselle alustalle ja pronaatiotuettu kenkä jalkaan. Mikä onni onkaan että minulla on hyvät Asicsin Gel-Kayanot. 

Peroneus siellä muistutteli että on joskus räpsähtänyt ja hieman muljahti viikon maastoissa. Silloin olisi pitänyt olla Kayanot jalassa vaan  eipäs ollutkaan. 

Harjoitukset vaihtuivat mökin pikku puuhasteluun. On kivaa huomata että jalka on nyt oireeton eikä rapulle laskeutuminen vihlaissut yhtään. Aion malttaa vielä pari päivää ja huomenna onkin hieroja ohjelmassa. 

Mökillä

Yritän havahtua heti jos huomaan kropassani ikävät tuntemukset. Malttamaton saa nyt malttaa ja ensi viikolla jatketaan. 

Voisin tähän kohtaan lainata Heikki Mansikan sanoja teoksesta, Hornet Lentäjä..."lento alkaa jo paljon ennen koneen nousemista ilmaan..." ja voisin verrata tuota ajatusta juoksuun, juoksu alkaa jo paljon ennen juoksemista. Olen aloittanut ensi viikon harjoitukset, sieluni tekee töitä vaikka malttamaton kroppani vielä odottaakin. Jaakko-viikon harjoituksissa pohdin sitä miten nopeasti kesät aina kuluvat. Yritin oikein kovasti pysyä hetkessä nauttimassa ja nähdä itseni Juoksijan varjon yläpuolella. 

...Lennä Lennä Kesäkerttu...lennä ääntä nopeammin,  lennä vielä kuitenkin malttamaan...🐞