Kevyttä juoksua ja uutta voimaa...🐞

 

Lahdessa juostun puolimaratonin jälkeen otettiin suunnitellusti kevyempi jakso. Ensimmäiset kisan jälkeiset lepopäivät kuluivat puuhastellen arkijuttuja ja lukuhetket tuolissani vei minua erilaisten tarinoiden ääreen. Kevyen jakson aika on eri tavalla nautittavaa kun aikaa jää toisenlaisiin asioihin kuin urheilu ja liikunta.  Vaikka kovempien  jaksojen harjoittelu on intohimoa, odotan hetkiä  jolloin voi rauhoittua. Ja lukemalla minä rauhoitun. 

Puolimaratonista palautuminen sujui hyvin ja nopeasti huomasin  juoksun keveyden. Kisan jälkeen ei ollut mitään lihastuntemuksia jaloissa, jota jälkeen päin ihmettelin verraten kisatuntemukseen. Kroppa oli ehkä jonkinlaisessa viritetyssä tilassa ja tuntui hyvältä päästää siimaa hieman löysemmälle. Ja vaikkei fyysiset tuntemukset miltään tuntuisikaan, on kuitenkin hyvä tiedostaa kannettu kuorma. 

   Kevyt peruskestävyys juoksu pitää juoksuhurmaa elossa ja siihen yhdistetyt pienet pyrähdykset herättävät kroppaa, aivan kuin vetäisi ruohonleikkuria käyntiin. Maaston vaihtelut saavat juoksun varautumaan, josko tässä ihan töihin kunnolla ryhdytään.  Pikkuhiljaa lisätyt harjoitukset tehoineen valmistavat taas tulevaan tiiviimpään harjoitteluun. 

     Jakson vaihtuessa siirryttiin myös uuteen voimaharjoitus ohjelmaan. Uuteen kuuden viikon perusvoimaan tullut  nyt vähän tehoakin lisää verrattuna siihen miten aiemmin voimailin. Tai jää omaksi pohdittavakseni onko kyse lisäyksestä vai puhutaanko kuitenkin muutoksesta ja vaihtelusta.  Tuon tehon lisäyksen /muutoksen  huomasin jo heti ensimmäisellä harjoitus kerralla. Enemmän toistoa lyhyemmällä palautuksella, osassa ohjelman sarjoista. Koin että tätä olin kaivannutkin. Pelkkä painojen  lisäys samassa liikesarjassa ei välttämättä enää tunnukaan niin tehokkaalta. Kun sarjojen toistoihin, palautuksiin, toki liikkeisiinkin tulee muutosta, huomaa miten uutta ärsykettä tuotetaan. Lihasten aktiivisuus herää herkemmin ja vaikka joskus voimaharjoittelun jälkeisenä päivä juoksu voi tuntua tukkoiselta niin jo siitä seuraavana päivänä huomaan miten paljon paremmin juoksu rullaa kun lihas on hyvällä tavalla aktiivinen. Itse en ymmärrä voimaharjoittelun suunnittelusta yhtään mitään, joskus kuvittelin että kun lisätään painoja, se on siinä. Vaikken siitä ymmärräkään, niin tuntemukset kropassani ymmärrän ja huomaan kyllä. Ja tämä muutos on ollut hyvää. 

Juoksumaastojen ja lautasenkin vihreys piristää kummasti. Nyt on kivaa kun voi vaihdella  kesäreittejä ja kevyet lenkit teen melkein kaikki maastoreiteillä. Asfaltilla sitten vauhtikestävyydet ja toki rakastan juosta vetoja radallakin. Tällä jaksolla ei kuitenkaan mennä kuin veekoo ykköselle, hieman lyhyesti saatetaan käväistä hetki kakkosella,  ehkä vahingossa. 

   Katse alkaa olemaan kovasti jo syksyn maratonissa mutta se mitä tässä välissä tapahtuu, tullaan yhdessä miettimään ja suunnittelemaan. Mietinnöissä on kaikenlaista juostavaa, joita olenkin jo vähän listannut. Alimatkat lappujuoksuina on kivoja. Harjoitusmotivaatiokin pysyy kivasti  yllä kun on seuraava etappi mitä odottaa. Ja ovathan kisat ja juoksutapahtumat kuitenkin minun mielestäni kaiken tämän harrastuksen suola. 

Silloin kun miettii elämän ja arjen kokonaisuuksia, kulkee juoksu siinä aika pienessä roolissa. Tulevat työelämän muutokset saavat miettimään vastaan tulevia haasteita. Kuinka paljon kaikki uusi tulee vaikuttamaan arjen pyöritykseen ja omaan elämään yleensä. Tämä kaikki on vielä avoinna vaikka muutos onkin varmaa. Tärkeysjärjestyksessä kulkeminen johtaa valintoihin ja vaikkei lenkille lähtö olisi aina kivaa tai edes mahdollista on kuitenkin ensimmäisen askeleen irtoaminen maasta ihan mielettömän waun oloista. Ja kun lopulta olen ohittanut edessäni olevan mutkan, tiedän että haluan antaa mennä, ihan vain juoksun ilosta ja perusharjoituksen  tuomasta  hurmasta.  

...Lennä lennä Kesäkerttu...lennä uusien tuulien viemänä, maraton harjoittelun huumassa...🐞