Hellepodiumilla Hämeenlinnassa ...🐞

       Maantiekympit ovat lempijuoksujani harjoitellessa maratonille. Niitä on pyritty saamaan kisakalenteriin läpi vuoden. Heinäkuinen kymppi juostiin Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin yhteydessä lauantaina 26.7.2025. Vaikka peroneus oli ärtynyt harvinaisesta korkokenkä käytöstä, sain parin lepopäivän jälkeen ottaa kivuttomat askeleet ennen kisapäivää ja lähdin juoksuun hyvillä mielin. Hellejuoksua oli alla, enkä kauhistellut olosuhteita sen kummemmin. Kisakeskus oli siirtynyt Kaurialan kentän remontin vuoksi Hämeenlinnan Jäähallille ja nämäkin  puitteet toimivat kivasti. Reppu varustesäilytykseen, muut tärkeämmät kirjekuoressa arvotavaroihin. Päätin etten ota mitään ylimääräistä juoksuun mukaan, vain numerobelt löysästi vyötärölle ja mahdollisimman kevyt ja ilmava  vaatetus. 

           Alkuveryttelyssä kävin kevyellä hölkällä katsomassa lähtöpaikan ja tunnustelin kropan tuntemukset jo melkoisen lämpimässä kelissä. Tein suunnitelman että maltilla mennään ja vaikken normaalisti kympin matkoilla otakaan juomaa huollossa, tällä kertaa tiesin todellakin ottavani. 

Lämpötila oli jo lähdön aikaan lähellä kolmeakymmentä ja vaikka olenkin juossut hellekisoja vuosien varrella, totesin että  nyt on kyllä kuumimmat lukemat kuin koskaan. Kivasti oli kuitenkin pilveä välillä auringon edessä ettei koko ajan paahtanut täydeltä terältä. 

Reitti oli melko tasainen, jonkun verran soraa mutta suurin osa asfaltilla. Matkalla oli paljon varjostavaa puustoa mikä oli iso helpotus juoksussa. Täysin aukeat ja aurinkoiset kohdat tuntuivat kyllä tukalilta. Loppupeleissä melko hyvää oli  juosta. 

Startin paukkeesta lähdettiin Kaurialankatua pieneen loivaan nousuun. Aloitin maltilla enkä edes yrittänyt ryntäillä kärjen perään.  Kroppa tuntui kivan kevyeltä ja oli helppo juosta, ensimmäiset 3-4 kilometriä sujuivat hyvin vauhti versus sykkeet. Tämän jälkeen huomasi lämmön vaikutuksen joka jatkui maaliin saakka. Vauhti oli jopa 20 sekuntia hitaampi mitä normi kympin vauhti mutta en antanut sen häiritä. Yritin pitää suorituksen tasaisena ja keskittyä tekemiseen. Tiesin etten mitään enkkoja edes aio yrittää juosta vaan saada hyvä treenikympin alle. Ensimmäisessä huollossa lähellä neljää kilometriä kulautin urheilujuomaa ja kaadoin vettä niskaan, vauhdin tiputin hetkeksi kävelyaskeliin. Vesi niskassa virkisti kivasti ja oli mukava jatkaa matkaa. Pari miesjuoksijaa edellä joten  hyvä juosta selkiä seuraten. Vaikka vauhti oli paljon hitaampi mitä vuosi sitten samalla matkalla samassa paikassa, olivat sykkeet huomattavasti korkeammat koko lopun matkaa. Kroppa jaksoi kuitenkin ihan hyvin työntää askelta eteenpäin,  noo mitä nyt Pullerin mäki, siinä vaiheessa kyllä jo hapotti. 

      Toisessa huollossa jossain seitsemän kilometrin kohdilla, otin taas kulauksen urheilujuomaa, kaadoin vettä niskaan ja pyörin vesisuihkun alla, aah miten ihanasti viilensi, hetkeksi. Sora osuuden jälkeen tuntui helpottavalta kun sai alustasta hyvin tukea työntämiseen, kenkä pelasi kivasti, oli helpompi juosta. Vauhdin sain kiristettyä viimeiselle kahdelle kilometrille ja olin tyytyväinen ettei mitään kummempaa notkahdusta ennättänyt tulla. Kokonaisuutena tasainen juoksu jossa vauhti oli juuri sitä mitä noilla sykkeillä helteellä juoksen. 

              On jännää miten pettynyt sitä on lukuihin. Loppu aika maalissa 59.19. Tässä tilanteessa kuuntelin valmentajani sanat tarkasti, jossa pettymys kääntyy nopeasti iloksi. 

       Sama juoksu vuosi sitten lähes samalla reitillä juostiin ajassa 53:59, keskivauhti 5:25, keskisyke 149, lämpötila +24. Tänä vuonna ajassa 59:19, keskivauhti 5:55, keskisyke 164, lämpötila +29,5. Raastoa olivat molemmat. 

📷Pasi Päällysaho

Luvut ovat lukuja. Lopputulos kantoi N50 sarjan kakkos sijalle, 2/8, overall women 14/45. Ihan iloiseksihan tuo tulos lopulta teki ja kisapäivän bonuksena yllätyin kovasti kun naishenkilö lähestyi minua kirjekuori kädessään. Ohjasin hänet voittajalle mutta kuori olikin tarkoitettu minulle. Arvontapalkintona muhkea lahjakortti Ravintola Piparkakkutalo Hämeenlinna. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan. 

   Loppuveryttely jäi siinä ihmeen juoksuhumalassa. Ajatukset harhailivat jo seuraaviin juoksuihin ja into piti kiinni hetkessä. Lupaan kuitenkin terästäytyä loppuveryttelyn suhteen, se on tärkeää ja huomaan kyllä seuraavana päivänä.  Into saa  janoamaan harjoittelua ja malttamaton joutuu odottamaan kisastartteja. 

📷Kemir

 

Kisa aamuna kylätiellä mietin miten onnellinen olen suhteestani juoksuun.  En ole suhteessa  järkkymättömällä vakavuudella vaan enimmäkseen ilolla, nautinnolla sekä intohimosta ja rakkaudesta lajiin. Juoksuhumala yltää vielä tähän päivään, herkistää tunteet ja saa pienetkin asiat tuntumaan valtavan merkityksellisiltä. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä juoksuhumalassasi tulevan treeniviikon alkuun...🐞