Juoksujoulua....🐞

 

      Tänä vuonna  minun jouluni rakentui pala palalta. Juoksu oli touhuissa mukana ja välillä katseli sivusta kun minä paistoin ruokia pakkaseen. Harjoitusohjelman treenit oli aikataulutettu päiviini ja kun lähdin aatto aamun juoksuun oli enää joulupuuro valmistamatta. 

 

Tonttu valaisi tietäni  alakertaan. Puuro hautui uunissa kun minä suuntasin matolle juoksemaan kevyen 15km harjoituksen.  Olin hyödyntänyt mattojuoksua parin viimeisen viikon aikana. Olosuhteet kotiteillä olivat olleet loskamöhjöstä aatto aamun  jääkoppuraan. Ja totesin myös että selviän treenistä nopeammin kun jätän kaikki pukeutumis rituaalit pakkasvarustuksineen pois.Kerran treenin aikana juoksin alakerrasta sisälle pienentämään  uunin lämpötilaa.  

   On kivaa tehdä jouluvalmisteluja ja muistan miten joinain vuosina ennen tavoitteellisen harjoittelun alkua jätin juoksun sivuun koko touhusta ja aloitin sen sitten taas joskus uuden vuoden jälkeen jossain vaiheessa. Koska oma suhteeni juoksuun on muuttunut, nyt se  kulkee mukana niin arjessa kuin juhlassakin ja siksi joulukin rakentui pala palalta.

      Aloitin jo syksyllä joululahjojen hankinnat, ostin jopa kisapaikaltakin lapsen lapsilleni kivaa. Pakkasin lahjoja sitä mukaan kun niitä hankin eikä tänä vuonna tullut mitään lahjatpuuttuu paniikkia. Ruokia valmistelin pikku hiljaa ja kotiakin siivosin pala palalta. 

     Muut vielä nukkuivat kun minä suuntasin matolle juoksemaan ja puuro hautui uunissa. Vedin vain aamutakin päälleni kun kävelin ulko kautta alakertaan. Tykötarpeet mukaan ja treenaamaan. 

Juoksu oli kivan kevyttä ja ilmavaa, katselin alkuun erään espanjalaisen sarjan jakson loppuu mikä oli jäänyt kesken edellisellä mattojuoksullani. Myöhemmin sitten siirryin lukemaan kirjaa. Olin lukenut Enni Mustosen Pohjantuulen tarinoita osan II ja siitä innostuneena päätin lukea koko sarjan. Osan I sain tyttäreni kirjahyllystä ja kolmosen hain kirjastosta juuri ennen joulua.  

        Tiedän että olisin hyvin voinut kuunnella kirjaa juostessani mutta en ole oppinut siihen. Olen yrittänyt kovasti kuunnella äänikirjaa mutta se ei vain ole minun juttuni. Podcasteja kyllä tulee kuunneltua juostessa mutta koen sen ihan eri juttuna.

Olen kuitenkin ladannut kirjasovelluksen mutta silti rinnalla kulkee aina se ihan oikea kirja. Sillä lukiessani rentoudun oikeasti parhaiten kun saan kirjan käteeni ja kääntelen sivuja. Silloin kun odotan poikaa harjoituksista on kesken olevaa kirjaa kiva lukea hetki puhelimelta.

       Aatto aamun  lenkillä aika hurahti kuin siivillä, ehkä vielä paremmin kuin sarjaa seuratessa kun luin kirjaa padilta. Juoksun liike ei haitannut yhtään kun teksti näytössä oli riittävän kokoista. Olen kyllä ihan kirja kirjaakin mattojuostessani lukenut mutta se menee välillä vähän sähläämiseksi hikisin käsin. Kivaa kuitenkin yhdistää kaksi harrastusta tällä tavoin. 

       Aatto aamun auringon nousu oli kauneummillaan kun harjoitus oli juostu. Hyvän olon tunne kutitteli vatsan pohjaa kun vedin keuhkot täyteen pakkasilmaa. Ennättäisin vielä hyvin hengähtää ja nauttia joulupuuroa ennen töihin lähtöä. 

    Joulujuoksuni oli erilainen kuin aikaisempina vuosina. Olen kuitenkin tullut hieman kriittiseksi siitä että onko pakko puskea jääkoppuralla jos on vaihtoehtoja. Vaikka rakastankin talvijuoksua ja luontoa,en halua enää saada jalkoja kipeäksi huonosta alustasta. Harjoitusmäärät ovat kuitenkin sellaiset että jos voin jotain tehdä kroppani suojaksi niin juostaan sitten välillä matolla. Viime talvena en kai osannut juosta ulkona oikein kun jalat kipeytyivät erityisen paljon. Nyt ajattelin että jos on kovin jäiset kelit niin juoksen aina jonkun lenkin matolla. Siinä on jotenkin niin kiva ylläpitää juoksun rytmiä eikä tarvitse varoa askellusta. 

       Aamujuoksu tuntui vielä ihanan raukeana kropassani kun starttasin iltatöihin. Oli jotenkin kivaa että kaikki palat olivat loksahdelleet paikoilleen ja me viettäisimme joulun juhlaa vasta vähän myöhemmin.  Työvuoro taittui nopeasti hyvässä porukassa ja olin joulupöydässä kun Raskasta Joulua soi taustalla. Raskasta Joulua on ihan mun lempparia, konserteissa paikan päällä olin käynyt monena vuotena. Kiireettömyys toi ihanan levollisen olon, vilvoittelu saunan jälkeen pakkasilmassa varmasti kruunasi harjoitus- ja joulun alusviikon. Tunne oli vähän niin kuin maaliviivan jälkeen. 

 

         Jouluyönä on ihanaa valvoa. Se on kuulunut perinteeseen omissa jouluissani ihan lapsesta asti. Jotenkin taian omaisuus kulkee yössä ja kiireettömyys saa nauttimaan yön tunneista. Ja kun herkut oli herkuteltu ja pelit pelattu minä istuin vielä tuolissani hetkestä nauttien. Ei haitannut lainkaan vaikka kello läheni puolta kahdeksaa joulupäivän aamuna, aamu ei vielä valjennut mutta tuli ulkokynttilöissä leimusi edelleen.  Oli ollut ihanaa valvoa koko yö. 

Aamuyön  tunteina kun muut olivat jo menneet nukkumaan, minä muistelin aikaisempia joulujuoksujani. Tunnelma niistä muistui helposti mieleeni. Villasukkajuoksu Tahkon aamussa ja pyörähdys kotimetsässä ovat avanneet hetket joulun tunnelmiin. Joulujuoksujeni merkitys on ollut minulle aivan yhtä tärkeitä kuin monet perinteet joita on ihana jatkaa vuodesta toiseen. On kivaa juosta aatto aamussa kun kaikkialla tuhisee ja koko kylä nukkuu. Ja kun kylä alkaa heräilemään ja tontut hiippailevat nurkissa, minun juoksuni siirtyy viettämään lepohetkeä. Lepopäivä harjoitusohjelmassa saa sen odottamaan juhlan jälkeistä aikaa. 

... Lennä lennä Kesäkerttu... joulutaioistasi tämän päivän... kevyt 4km +koordinaatiot ja hyppelyt +kevyt 4km ... tunnelmiin...🐞