Juosten Välimeren Rantaa...🐞

 

        Vuosi vaihtui Costa Blancalla, Torreviejan kirkkoaukion kellon juurella. Matkakassissa oli enemmän juoksuvarusteita kuin mitään muuta ja kahdeksan päivän treenileiri jäi ihanin kokemuksin juoksu- ja matkamuistoihin. 

            En voinut vastustaa äitini kutsua tammikuun pimeydessä ja oli kivaa matkustaa siskon kanssa kyläilemään espanjaan sekä samalla toteuttaa hyvin suunniteltua treenileiriä niin radalla vetoharjoituksissa kuin meren rannalla rauhallisella pitkällä lenkilläkin.   

      Ensimmäiselle päivälle oli suunniteltu 8x800 m vetoja kympin vauhdilla. Veryttelyt ennen ja jälkeen jotka toteutuivat mukavasti hölkötellen asunnolta Pista De Atletismo Daniel Plazalle.  Juoksurata sijaitsee Torreviejan urheilukeskuksessa ja uimahallin aulan automaatista sai kätevästi ostettua kertalipun radalle.

 

Maksu 2€ ja koko rahalla sai nauttia vetotreenin ihanuutta Mondo päällysteisellä radalla. Tehtiin kolmisin  omat harjoitukset omaan tahtiin. Ollaan kyllä kaikki kolme sellaisia kilometrien kimpussa viihtyviä. 

      Kaksisataa kilometriä meni joulukuun keräilyissä äidillänikin rikki ja samalla todistaa että ikä on vain numero. Kasikymppisellä lenkkarit ovat jatkuvassa käytössä ja kilometrejä on kertynyt hurjat määrät vuosien varrella. 

      Vuoden viimeisen päivän harjoituksena kevyt 20 km juoksu. Olin jo ollut vähän täpinöissäni, koska oli kivaa päästä juoksemaan pitkistä sulalla alustalla sitten viime syksyn. Mukaan siis vähän  varavaatetta, evästä ja juomaa. Askellus oli rauhallinen ja pysyteltiin koko ajan siellä peruskestävyys yks tehoilla. Pysähdeltiin tasaisin välein ottamaan geelit ja juomat, samalla merta ja maisemia ihaillen. Vaikka maisemat on tutut, ei niihin kyllä kyllästy koskaan. 

Ja ennen kuin vuoden viimeinen päivä oli päätöksessään, totesin tyytyväisenä että koko vuoden saldo 2251 km oli täyttynyt melko vaivattomasti. Vähän takana sairastelun aiheuttamaa telakkaa mutta rasitusvammoilta sain välttyä taas tämänkin vuoden. 

Oli aika huikea fiilis kun latinopopit soi ja ihmiset kerääntyivät Torreviejan kirkkoaukiolle, enää laskettiin sekuntteja, kellot löivät vuoden vaihtumista ja kaikki hurrasivat yhtäaikaa. 

      Uuden Vuoden ensimmäinen aamu oli kivan vilakka mutta kuitenkin kirkkaan aurinkoinen. Alle nopeet venyttelyt ja rauhallinen palauttava 6km juoksu.Kevyt vaatetus kuitenkin riitti hyvin ja Calle Parisin kadun vilinä oli vielä hiljainen.  Kun treeni oli tehty hypättiin bussiin ja ajeltiin Orihuela Costalle. Sieltä sitten rauhaksiin käveltiin rantoja pitkin Punta Primaan. 

Merenranta ravintola Nautilus Punta Primassa on kokemisen arvoinen. Silmä lepää meren aallossa eikä katsetta haluaisi irrottaa sen liikkeestä lainkaan. 

    Tiistaina vuorossa oli puntti. Sen verran säätelin ohjelmaa etten mennyt salille vaan matkattiin bussilla Orihuelaan. Lipun hinta suuntaansa taisi olla 2,95 € ja matka taittui appelsiini- ja sitruunapuita ihaillen. 

Työntäjiä kiusattiin rappukävelyssä joita laskujeni mukaan oli toistasataa. 

   Ihailin Sierra de Orihuela vuoriston juurella sijaitsevan kaupungin miljöötä. Sanoin ääneen ...

 " mitähän mä tekisin työkseni jos asuisin täällä..." ja samalla kuvittelin kuinka aamulla juoksisin historiallisen kaupungin läpi... ehkä vuorten juureen ja takaisin. 

En potenut yhtään huonoa omaa tuntoa siitä että punttitreeni jäikin vain muutamiin omiin kyykkäyksiin vaan innolla suunnattiin treenileirin toisiin rataharjoituksiin. Pista De Atletismo Daniel Plaza oli sulattanut sydämeni ja kietonut juoksuni pikku ratansa ympärille. No ei rata pikku ollut, kiva sanonta kuitenkin. 

      En muista milloin viimeksi olisin niin kovin nauttinut rata vedoista kuin Daniel Plazalla. Voi olla etten todellisuudessa koskaan. Niiden viiden 1600 metrin veekoo yksi vedoissa vaivuin omaan maailmaani, taisin hiljaa toivoa... voi kun voisin juosta täällä aina. 

Torstaina vielä kevyttä veryttely juoksua, koordinaatioita ja hyppelyjä sekä reippaan kovat lyhyet vedot loppuun. 

      Viimeinen pitkä hidas 20 km oli enää jäljellä. Tuuli oli yltynyt 7-9m/s luokkaan ja välillä tuntui ettei pääse eteenpäin mutta niin me taas ykköstä rauhassa mentiin.

 

Juoksu sujui kevyesti ja tällä kertaa juostiin La Matan luonnonpuistoon ja takaisin. Hiekka siellä pöllysi välillä aika lailla mutta paluu matkalla oli kivaa kerätä lopun kilometrejä talojen suojassa ja miettiä seuraavaa asuin aluetta. Suunnitella tulevia reittejä ja uusia treenileirejä Torreviejassa. Ajattelin  juostessani että joku kerta täytyykin juosta vaikka Orihuela Costalle ja takaisin... ja ehkä voisi aloitta La Matasta ja silloin saisi mennä pitkään pitkin Välimeren rantaa. 

     Ihanaa saada muistoihin... Juosten Välimeren Rantaa.

     Kahdeksan päivän reissu oli juoksun täyteinen ja kyllä se vaan niin on, juoksijat tietää, kilometrien parissa oleva ymmärtää. Välimeren rantaa on minulle elämän tapa, se on samalla intohimoa urheiluun mutta erityisesti se on .... Rakkaudesta Juoksuun. 

    Torrevieja on espanjan kaupunki Costa Blancalla. Lennot Alicanteen. Jos yhtään mietit tai suunnittelet juoksumatkaa tai vaikkapa leiriä on tämä kaupunki lähistöineen siihen hyvin oivallinen paikka.                                                                                                                                       . Minun leirini harjoitusohjelma oli Juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon käsialaa.

....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä vielä uudestaan Välimeren Rantaan...🐞