MaantiejuoksuCup 3. Osakilpailu....🐞

 

        Tammikuun MK Facade maantiejuoksucupin 3. osakilpailu juostiin Vantaan Hakunilassa lauantaina 13.1.24. Seitsemän asteen pakkanen kertautui tuulisella säällä. Juoksu oli todellista talvijuoksua ja olin tyytyväinen kisavaatetukseeni. 

📷Kemir ...Tällä ilmeellä lähdettiin...

Tosin Karvalakki jäi pukuhuoneen naulaan odottamaan ja kengät vaihtuivat kertaalleen. 

    Aamu oli kylmä. Mittari näytti -15 ja auringon nousun aikaan kävin pikaisesti ilmatieteenlaitoksen sivuilla...Hakunila Täsmäsää. Pakkanen lauhtuu aamusta mutta tuuli tekee siitä purevan. 

    Pienen harhaan ajon jälkeen olin reilu tunti ennen starttia kisakeskuksessa Sotungin lukiolla. Ajoin täpinöissäni Kehä III liittymän ohi ja niin sitä käytiin kääntymässä  Ykkösellä takaisin. 

Perille päästyäni oli kivaa todeta miten paljon juoksijoita oli päättänyt lähteä kisaamaan. Raaka tuuli sai vetämään Karvalakin syvemmälle ja ei muuta kuin innolla hakemaan kisanumeroa narulta. Siinä samalla mietin vaatetusta ja käännyin kuitenkin vielä autolle hakemaan nastakengät. Oli lähellä että lähden normikengillä juoksemaan mutta tuli sieltä toimitsijankin suositus, enkä viitsinyt riskeerata liukastumista. Luotan Gel-Fujisetsuun, voi antaa alamäetkin mennä huoletta. 

Asics Gel-Fujisetsu 3

Alkuveryttelyssä tunnustelin vaatetuksen. Talvijuoksuhousut, yli polven ylettyvät säärystimet, villahousushortsit talvitrikoiden päälle, kaks tuubihuivia, kevyt pipo, aluspaita, talvijuoksupaita, seurapaita ja käsineet. 

📷Selfie

     Alkuveryttely meni ihan pieleen. Paahdoin saman tien menemään koska juoksu tuntui niin kevyeltä. Olisi pitänyt rauhoittaa heti, mutta niin se nyt vain meni. Loppuun otin kaksi avaavaa minuutin vetoa lähellä kympin vauhtia. Jalkoja hapotti ja oli myöhäistä hakea kevyttä alkuveryttelyä. Tiesin että tämä tulee kostautumaan. Oma kroppani vaatii todella rauhallisen lämmittelyn ja veryttelyn ja kun onnistun tekemään sen huolella, voin lähteä juoksemaan. 

   Sekoilin harhaan ajojeni lisäksi vielä lisää . Olikohan jotain kisajännitystä vai mikä sai taas törttöilemään. Wc:stä ulos tullessani vastaan tuli miesjuoksija joka sanoi: " ai tulinko vahingossa naisten vessaan?" Vastasin tyynen rauhallisesti..."no ei se mitään haittaa, onhan näissä väliovet."  Poistuin wc:stä, vilkaisin kylttiä ovessa ja olin itse mennyt tohinoissani miesten wc:hen...😂. No olen niin tottunut töissä kaikkiin unisex potilashuoneisiin ja vessoihinkin ettei paljoa tule kylttejä katsottua.

     Kaikki saapumisen ja alun tohina alkoi vihdoin rauhoittumaan. Aamupalasta oli kulunut  monta tuntia ja kisan alle otin yhden Maurten geeleistä. Mukava  koostumus ja mieto maku jotenkin piristi kivasti vaikka tämä olikin kofeiiniton versio. Ja kun  reppukin oli  eväiden osalta pengottu, liityin muiden mukaan odottelemaan kisan alkua.

         

    Startti pamahti. Tiesin ettei tule olemaan kevyttä. Alku verkan tuntemus ei ollut hävinnyt ja keskityin pitämään juoksun hallittuna. Suunnitelmana pitää alku rauhallisempana ja sitten kiristää minkä kykenee. Kova vasta tuuli sai vauhdin tippumaan suoralla 10-20 sek tavoitevauhdista ja toivoin että myöhemmin juostaan suojaisemmassa. 

             Puskin tuulta vastaan vaikka jalat olivat kuin spagettia. Oli melko iso kontrasti sille että edellinen ulkojuoksu ennen kisaa oli ollut 26 asteen lämpötilan erossa välimeren rannalla. Loput harjoitukset olin juossut matolla. Ajattelin siinä juostessani ettei olisi pitänyt jättää voimaharjoittelua välistä edellisellä viikolla. Huomaan valtavan eron lihasten aktiivisuudessa ja kaduin tekemääni päätöstä. Oma kroppani kaipaa voimaharjoittelun hyötyä juoksusuoritukseen ja sen on oltava säännöllistä, toki huomioon ottaen sen milloin seuraava kisa juostaan. Onneksi valmentajani tietää tämän, joten minun ei  tarvitse  sitä miettiä. 

     Viiden kilometrin kohdalla kääntöpaikalla juoksu hieman helpottui kun kroppa aukesi. Ajattelin miten kivaa juosta takaisin myötätuulessa mutta vastaan tuuli paluu matkallakin. Aika taistelua oli kyllä siitä huolimatta ja neljännen kerran tällä samalla reitillä juoksin raskainta juoksuani. Jonkun edessä olevan selän jopa lopussa ohitin, sain pidettyä juoksun kasassa vaikka reidet olivat velliä. Yritin sen huomatessani saada liikkeen lähtemään enemmän lantiosta ja korjasin tippunutta juoksuasentoa. 

 Vaatetus oli kohdallani juuri oikea. Ehkä villahousut ja pitkät säärystimet tekivät hieman topatun olon mutta sain suojauduttua purevalta pakkastuulelta eikä missään vaiheessa ollut kuuma. Se siitä olisi vielä puuttunut, liikaa vaatetta. Askel piti hyvin lähes koko ajan vain muutamia lyhyitä kohtia lukuun ottamatta, missä  lunta oli niin ettei nasta ylettynyt puremaan alustaansa. 

📷Petteri Jokela

             Maaliin tulo on vaan niin ihanan helpottavaa, tunteet  huipussaan, kivaa kuulla mutkan takaa kuinka kuuluttaja saa kisaan innostavaa tunnelmaa. Henki meinaa loppua, eikä paljoa naurata.  Loppukirini oli melko vaatimaton mutta kirin kuitenkin. Olin matkalla aivan varma etten siinä puuskaisessa tuulessa juokse alle tuntiin. Kääntöpaikan jälkeen en katsonut kelloa, vaan menin puolet matkasta täysin omalla tuntemuksella. 

Yllätyksekseni tulos oli vain 6 sekuntia huonompi kuin edellisellä kerralla ja keräsin 8 pistettä. Aika 58.41. Olin yllättynyt ja kurjuuteni ehkä hieman kirkastui. Olinhan juossut ihan hyvin versus kurjempi keli kuin viimeksi. 

📷Selfie

Ja kyllähän se niin on, oli tuskaa tai ei, aina on kivaa juosta. 
   Endorfiinit varmasti pisti nauttimaan tästäkin juoksusta ja oli kivaa ärsyttää purevaa tuulta vetämällä Karvalakki  lähtiessä päähän. Vähän vielä törttöilin mutta jääköön se nyt enää mainitsematta. 
Kiva oli kisapäivä ja niin kivaa tavata tuttuja ja seurakavereita taas. 
 Talvijuoksut jatkukoon vaikka haikein mielin reitillä muistelin Välimeren Rantaa. Harjoitukset jatkuvat. Kauden 2024 ensimmäinen kisa oli juostu. Ja innolla harjoittelen seuraaviin. Kohta vedetään toisenlaiset juoksukengät jalkaan ja voihan wuhuu... miten sitä odotankaan. 


....Lennä lennä Kesäkerttu... lennä juosten spagettijalkoinesi voimaharjoittelun juureen...🐞