Poluilta Piikkareille....🐞

 

          Samaan aikaan kun olin tekemässä ohjattua piikkaritreeniä Esport Arenalla, putkahti FB:n muistoista kuva joka muistutti siitä että viisi vuotta sitten kävin juoksemassa Villasukkajuoksun SM-kisaa Orivedellä. Olin silloin kipeänä mutta halusin olla hauskassa tapahtumassa mukana, juoksin ja kävelin lumisella polulla. 

Villasukkajuoksun SM 01/2019 vs Piikkari treenin jälkeen 01/2024

Tavoitteellinen harjoittelu alkoi syksyllä 2019 ja sitä ennen olin ennättänyt juoksemaan poluilla kymppejä ja lyhyempiä matkoja, Sipoonkorpi Traililla 21 km, Ylläksellä 30 km ja Rukalla 55 km sekä yhden omatoimi polku ultran. 

       Ja kuten olen jo aiemmin kertonutkin vaikka poluilla juostessa sai nauttia samalla elämyksiä luonnosta en kokenut omaa poluilla juoksemistani juoksuksi. Matkoihin mahtui aina paljon kävelyosuuksia, olin kömpelö ja vauhti pysyi hitaana siitäkin syystä, koska varoin maastoa. Minulle se ei oikeastaan ollut Juoksua. Hienoja, upeita  kokemuksia kylläkin. Tunnelma aina mahtavaa. 

Harjoittelu vei minua enemmän sileälle ja maratonilla nautin siitä että juoksin koko matkan. Samoin nautin Joensuun Nihgt Runilla missä juoksin koko 12 tuntia, kävelypätkillä vain ne ajat kun otin juomat ja eväät. Sain juosta koko ajan. 

    Juoksuharjoittelun monipuolisuus on saanut minut vaihtamaan villasukat sekä polkukengät juoksukenkiin ja  piikkareihin. Sen on ollut pienoista muutosten tietä jota oma intohimo ja uutuuden mielenkiinto on ohjannut. Se että siirryin poluilta sileälle, on mahdollistanut minulle sen että uskallan luottaa alustaan ja juosta nopeammin. Ja siksi minä harjoittelen. 

Vaikka olen aivan noviisi piikkariharjoituksissa,voin sanoa että viime keskiviikkona juoksin ehkä yhden elämäni parhaista elämyksistä, vaikkei se kestänyt kuin 9,01 sekuntia. En juossut aivan täydellä vauhdilla ja varaa vielä jäi. Piikkarijuoksu oli uutta ja jännittävää. Pääsin tekemään jotain sellaista josta olin vain haaveillut. En voinut koskaan uskoa pukevani piikkareita jalkaan. 

      Jo pelkästään itse piikkarit olivat jännittävät. Ennen ohjattua treeniä olin testannut niitä sisäradalla normi juoksun jälkeen tehdyssä veryttelyssä. Kevyttä hölkkää ja muutamia kiihdytyksiä. Kevyt hölkkä niillä on vähän outoa ja tuntui miten herkästi piikki raapaisi alustaan. Jalan pitää nousta polvesta kunnolla ja askel työntää. 

     Parin lämmittely kierroksen jälkeen tehtiin dynaamiset venyttelyt ja koordinaatiot. Esport Arena oli oiva paikka tähän treeniin. Paikalla oli juoksijoita mutta ei mitään pahinta ruuhkaa. Keskityin kyllä niin vain harjoitteluun, etten oikeastaan nähnyt ympärillä olevaa. Kun lämmittelyt ja koordit oli tehty, siirryttiin toiselle puolelle hallia tekemään MK vetoja ja normi juoksukengät vaihdettiin piikkareihin. 

  Ensimmäinen veto tunnustellen ehkä kympin vauhdilla. Keskityin siihen että polvi nousee ja jalka työntää voimalla. Ja oikeastaan juuri tämä oli minulle tärkeää oppia. Askellus muuttuu niin paljon vs maraton askellus. Kroppakin varmasti aivan ihmeissään, mitähän se Mummeli oikein duunaa. 

Toinen veto reippaammin jonka aikana sai jo vauhdin nousemaan. Kolmannessa koin elämykseni ja tunteen jota en ole koskaan kokenut. Täydellinen elinvoima. MINÄ JUOKSEN. Askel on vahvaa ja kroppa tietää että vielä vahvempaan pystyt kyllä. Sekunttien mittainen juoksuni on tila jonka tunne elää aina. Se haastaa minun ajatteluni ja saa leijailemaan monta päivää jopa menettämään seuraavan yöni unet. Minä vain tunnustelen sitä tunnetta ja olen epäuskoinen siitä että se juoksija olin minä. Juoksin lujaa ja tiedän että juoksen vielä lujempaa. 

      Piikkarijuoksu vaatii harjoittelua. Lihaksisto vaatii harjoittelua. Ja niin minä tulen harjoittelemaan. Vaikka juoksu on joka hetki sitä elinvoimaa, on lujaa juoksu varmasti sitäkin enemmän. On niin uskomaton fiilis kun askel työntää pitkälle ja olen ilmassa. Tähän lähes samaan tunteeseen olen päässyt aikoinaan grand jeté hypyssä mutta piikkarijuoksuni vie voiton siitäkin. 

       Nyt on astuttu uudelle alueelle. Juoksuharjoittelun monipuolisuus ja juostavat matkat on ihana yhdistelmä koko kokonaisuutta. Kokonaisuus on yhteistyötä valmentajani kanssa, hän tietää ja tuntee Mummelin. Minulle sopivasti laaditut harjoitukset ovat  avainkirjani. Blogini esittelyssä olen kertonut miten ihanaa on unelmoida sellaisesta minkä luulee olevan mahdotonta. Uskoa ja toivoa että haaveista voi tulla totta. Ja oikeastaan se mihin olen uskonut... koskaan ei ole liian myöhäistä. 

    Poluilta piikkareille on ollut matka joka on kasvattanut minua Juoksijana ihan valtavasti. Se on opettanut minua nöyryyteen mutta myös tuonut itseluottamusta uusiin ja vahvempiin askeliin.

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä piikkareilla lähtöviivalta maaliin saakka...🐞.