SAUL SM-HALLIT 2024...🐞

 

           Saul SM-Hallit kisattiin 16-18.2.2024 Jyväskylän Hipposhallissa. Oma kisa 800m juostiin sunnuntaina ja mahdollisti samalla mukavan vierailun kaupungissa. Startti oli vasta iltapäivällä joten hotellissa oltiin aina huoneen luovutukseen saakka. Minun kisa aamujen perinteeseen kuuluu niin rauhallisuus kuin jännityskin. 

Kerroinkin jo aiemmin miten vapisin pelosta ja jännityksestä. Ei minua itsessään juoksu jännittänyt, se menee niin kuin sen mennä pitää. Eniten ehkä olin huolissani siitä että olen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pystyn tekemään onnistuneen veryttelyn ja pääsen viivalle muiden mukana. Varusteet pelaa enkä oksenna aamupalaani radalle. Läpi oli kelattu kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Jännitys ja pelko on sitä että kauan odotettu voi mennä pilalle joskus pienestäkin. 

Saavuttiin Hipposhalliin vähän ennen puolta yhtä iltapäivällä. Sähköisen osallistumisen varmistuksen olin tehnyt jo hyvissä ajoin kisasivuilla olevan linkin kautta. Hallille saavuttua hain kisanumerot, yksi etu- ja toinen selkäpuolelle. Varmistin veryttelyalueen sekä sen milloin sinne voin mennä ja mikä ehkä tässä tärkein, missä on kilpailijoiden calling ja milloin siellä on oltava. 

          Ja kun ne oli selvitetty,  muutenkin kuin urheilijaohjeiden kartasta, lopetin jännittämisen. Aikaa oli hyvin valmistautumiseen ja piikkareiden testaukseen joten mitään ongelmaa ei ollut. 

                 Kävin heti alkuun kiertämässä kisa alueen keskeiset paikat ja kurkkasin kuinka veryttely alueen tilat oli järjestetty. Siellä oli mukava urheilijoiden valmistautuminen käynnissä ja jo alkoi kropassa liikuttaa. 

Oman valmistautumiseni aloitin vähän yhden jälkeen joten callingiin oli aikaa tunnin verran. Veryttelyjuoksua alkuun kilometrin verran, dynaamiset venyttelyt ja koordinaatioita. Tein avaavia vetoja normijuoksukengillä jonka jälkeen vaihdoin piikkarit jalkaan. Olin vaihtanut 5mm piikit ja testasin niiden tuntumat muutamilla reippaammilla vedoilla ja loppuun lyhyt veryttelyjuoksu normilenkkareilla. Vire kropassa oli kiva ja olin tyytyväinen kun startti läheni. 

       Callingissa kutsuttiin nimellä jokainen lähtöryhmän juoksija ja tarkistettiin että kilpailunumerot olivat asianmukaisesti kiinnitettynä kilpailuasun etu-ja selkäpuolelle. Lähtöryhmässä oli yhteensä kymmenen juoksijaa viidestä eri ikäsarjasta. 

Callingista meidät ohjattiin ryhmänä lähtöalueelle odottamaan tulevaa starttia johon oli vielä aikaa ehkä vartin verran. Ajatukset harhaili keskittymisestä aitoon innostukseen ja pilkahdus intohimoa

 oli valloillaan. Ensimmäiset keskimatkat 800m odottaa juoksemaan. 

Startissa 1-4 radalle kutsuttiin kuusi kilpailijaa. Oma paikkani oli uloinpana nelos radalla. Loput neljä juoksijaa edempänä kolmos ja nelosradoilla. Ulkoradoilta starttaavat saivat siirtyä sisäradalle vasta kaarteen jälkeen ja meidän kuuden oli käytettävä 1-2 rataa. Taktiikkani oli päästä ulkoa mahdollisimman nopeasti sisäradalle. 

Paikollenne....pam... 

     Ainoa ajatus oli juosta lujaa, löytää reitti sisäradalle ja nopeasti sinne koukkasin. Aion ottaa kaiken irti tästä kokemuksesta mutta muista, keskity. Kaarretulla 200m radalla juoksu on mielestäni paljon haastavampaa kuin täyspitkällä. Piikkari pitää hyvin ja täytyy uskaltaa luottaa. Kaksi ensimmäistä kierrosta on helppoa ja ponnekasta, juoksen lähtöryhmän kolmantena. Tunnustelen radan pintaa. Jossain viidensadan metrin kohdilla laktaattit pamahtavat lihaksiin ja olen kuin lyijypatsas. 

 

Pakko käskyttää kroppaa ja saada polvea nousemaan, kevyt juoksu alkaa hiipumaan. Tuskien taivalta ja kello kilkkaa viimeistä kierrosta. Matka tuntuu pitkältä ja yritän puristaa. Viimeisen kaltevan kaarteen jälkeen pakotan vauhdinnostoon, hengitän mutten saa henkeä. Purista purista... ylitän maaliviivan  lähtöryhmän kolmantena, oman ikäsarjani ykkösenä ajalla 3.40.89. Tavoiteaikaa ei ollut, sillä en osannut yhtään arvioida mihin pystyisin. Tämä juoksu vaan juostiin. Ihan kohtuu loppuaika kuitenkin. 

On aika huippua huomata mihin ihmeeseen se Mummelinkin kroppa taipuu. En ole juossut maksimijuoksuja muuta kuin  vetoja harjoituksissa. Täytyy sanoa että ihan mahtavaa vaihtelua maratoneille  ja muille kestävyysmatkoille. Kroppa saa uutta ärsykettä niin päälle, kropalle, hermostolle ja varmasti tekniikallekin. Jo itse juokseminen on niin paljon erilaisempaa kuin maraton askellus. Huomasin miten yritin sitä onnettomasti matkia vaikka polven olisi pitänyt nousta ja jalan polkea. 

On ihan älyttömän ihanaa heittäytyä uuteen. Vaikken mikään keskimatkojen juoksija olekaan oli se ihan sairaan kivaa. Ja oikeesti, uskon jos vähän treenaisin, saisin napsittua sadasosia jo pelkällä tarkemmalla tekniikalla. Kädet näytti ihan kauheilta kun katsoin juoksua videolta. Askel enemmän kopsuttavaa, olisin halunnut nähdä taakse työntävää kuopasua. Mutta niin se Mummeli meni. 

Ja kun seison ykköskorokkeella. Nautin joka ainoan sekunnin. En välitä sadasosista. Siinä pienessä hetkessä ennätän miettimään ...

Kesäkerttu....Juoksijaksi...🐞

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä ... Juoksijaksi...🐞