Olen aina pitÀnyt kaikesta fyysisestÀ toiminnasta. MitÀ pidempÀÀn, raskaampaa, sen parempi tunne aina kun suoritus oli tehty. Oli se sitten halkojen hakkuu, hevosen kengitys, heinÀtalkoot tai vaikkapa juoksu. TÀhÀn kaikkeen fyysiseen on rinnalla kulkenut myös ajattelutyötÀ vaativa toiminto. Olen kutonut ja laskenut kuvioita, lukenut koko ikÀni, rakastan kirjoja ja niiden tuoksua. Kirjasto on paikka jossa voisi viettÀÀ aikaa vaikka kuinka ja kauan.
MielestÀni tÀmÀ ajatteluhomma on tosi kivaa vastapainoa fyysiselle harjoittelulle. Ja varsinkin nyt kun harjoittelu on sÀÀnnöllistÀ on kivaa istahtaa opiskelemaan espanjan sanoja tai uppoutua jonkun kirjan tarinaan.
En ole koskaan ollut mikÀÀn kielihirmu, pÀrjÀÀn englannilla ja ruotsilla jollain lailla. Silloin kun niitÀ kieliÀ piti opiskella, itse huitelin jossain tanssisalilla. Vasta myöhemmin aikuisena panostin opiskeluun ja sairaanhoitaja opintojen yhteydessÀ oli vapaavalinnaisissa yksi espanjan kurssi. TykkÀsin kielestÀ ja sitÀ oli jotenkin helppo oppia. Ajattelin ettÀ toivottavasti palaan myöhemmin kielen pariin.
SiinÀ vaiheessa kun aloin kulkemaan espanjassa lomillani aloitin kielen opiskelun. Valitsin ryhmÀn jossa opiskelun eteneminen oli rauhallinen. Oma oppimiseni oli toki hyvin pitkÀlle kiinni siitÀ miten motivoin itseni lukemaan. Ei ollut sanakokeita eikÀ muitakaan kokeita. KÀvin nÀillÀ tunneilla kolmen-neljÀn vuoden ajan ja opin kieltÀ sen verran ettÀ pÀrjÀsin pÀivittÀis asioinneissa espanjan kielellÀ. Jonkin verran itseopiskelin mutta herkÀsti lukeminen jÀi kun ei ollut kokeita eikÀ muitakaan testejÀ. Myöhemmin turhauduin ja opiskelu oli enÀÀ satunnaista.
Innostuin kuitenkin kielestÀ uudelleen kun juoksin siskoni kanssa 2019 syyskuussa Sarriasta Santiago de Compostellaan. ViidessÀ pÀivÀssÀ n. 130 km lÀpi pikku kylien ja upeiden maisemien. PikkukylissÀ huomasin miten hyvÀ oli ettÀ osasi edes joitain espanjan sanoja.
|
Santiago de Compostella katedraali nollapiste |
Olin ajatellut jatkaa kielen opiskelua mutta korona tuli vÀliin ja myöhemmin jÀrjestetÀviin etÀopetuksiin en lÀhtenyt. Silloin tÀllöin availin vanhoja oppikirjojani mutta vÀhÀistÀhÀn se itsekseen oli. Kun korona hellitti ja lÀhitunteja jÀrjestettiin lÀhdin taas opiskeluun mukaan. TÀllÀ kertaa turhauduin minulle sekavaan opetustyyliin ja olisi ehkÀ ollut helpompaa jos espanjan kielinen opettaja olisi osannut suomen kieltÀ paremmin kuin englantia jota kÀytti kielioppi asioissa. Lopetin kurssin syyslukukauden lopulla.
Olin jo aiempina vuosina harkinnut lukion espanjan kursseja. Hieman vierastin ajatusta ettÀ eteneminen olisi reippaampaa kuin aiemmilla kursseilla. Olisiko arjestani aikaa lohkaista palaa tÀllaisen toteuttamiseen. PÀÀtin kuitenkin ettÀ aloitan kielen opiskelun ihan alusta ja yritÀn edetÀ kurssista seuraavalle. Ja nÀin tein.
Olen huomannut ettÀ ihan hyvÀ pohja nÀiltÀ B kursseilta tuli mutta lukion kurssi on selkeyttÀnyt itselleni monia epÀselviÀ kielioppi asioita. Ja mikÀ kivointa. On sanakokeita, pistareita ja kurssikokeita.
Joita ainakin itse opiskelun tueksi kaipaan. Ja ihan hyvinhÀn nuo ovat menneet. On jotenkin hassua ettei itsestÀÀn saa irti sitÀ ettÀ lukisi sanoja ilman kokeita. Toki tuli luettua muttei sillÀ intensiteetillÀ mitÀ nyt kun opiskelu on tavallaan tavoitteellista. Aivan sama minulla oli juoksun kanssa. Vasta kun aloitin ohjatun harjoittelun suhde juoksuun ja tekemiseen muuttui valtavasti. Tarvitsen tietynlaista "kurinpitoa ja seurantaa" jos haluan pÀÀstÀ tavoitteeseeni.
Juoksijan toinen puoleni on vastapainoa fyysiselle harjoittelulle. On ollut kivaa huomata miten mukava on sellainen pÀivÀ kun ensin teen normi työpÀivÀn, heti perÀÀn treeni ja sieltÀ espanjan tunnille. Leppoisa olo vie ajattelun vain ja ainoastaan kielen opiskeluun. Aika tunneilla hurahtaa hetkessÀ ja loppu illan olo on ihan wau. Monesti intoilen kertaamaan asioita vielÀ tunnin jÀlkeen kotona ja sitten pidÀn ns. leparin ja palaan kielen pariin vasta pÀivÀn tai parin pÀÀstÀ.
Työ on hektistÀ ja harjoitusohjelman lÀpi vienti pitÀÀ minut pitkÀÀn siinÀ fyysisyydessÀ mitÀ rakastan mutta tarvitsen paikallaan oloa ja ihan muuta tekemistÀ. Lukeminen rentouttaa ja jos on tilanteita etten pysty keskittymÀÀn lukemaani tiedÀn ettÀ nyt jollain osa-alueella mennÀÀn kierroksilla. Sama myös kielen opiskelussa. Jos jokin hÀiritsee keskittymistÀni, ajattelutyö ei riitÀ kaikkialle.
En ota kielen opiskelua kuitenkaan kauhean vakavasti mutta haluan edetÀ siinÀkin tietyllÀ tavalla tavoitteellisesti. Vaikken koskaan oppisikaan kunnolla puhumaan espanjaa niin viimeistÀÀn siinÀ vaiheessa kun jÀÀn elÀkkeelle juoksen osan talvestani jossain Valencian alueella. Olkoon se pÀÀtavoitteeni.
Olen tosi tyytyvÀinen ettÀ lÀhdin lukion kursseille mitÀ pitkÀÀn harkitsin. Vaikka ehkÀ eteneminen on nopeampaa kuin B-kursseilla niin silti se on helpompaa koska eteneminen on mielestÀni hyvinkin jÀrjestelmÀllistÀ. Paljon vertaan siinÀ harjoitusohjelman toteuttamiseen juoksun tavoitteellisessa harjoittelussa.
NÀin tÀssÀ vaiheessa elÀmÀÀ. Olen sanonut ettÀ juoksen niin kauan kuin kroppa kestÀÀ ja jos ei kestÀ niin sitten keksin taas jotain muuta. Opiskelen espanjaa niin kauan kuin jaksan ja opin. Jos en enÀÀ opi niin keksin sitten jotain muuta. Aina kuitenkin ovat kulkeneet fyysinen tekeminen ja ajattelua vaativa rinnakkain. Nuorena tanssin ja luin, nyt juoksen ja luen. Ja niinÀ hetkinÀ kun en tee yhtÀÀn mitÀÀn, istun omassa rauhallisuudessani, nautin pitkÀn hiljaisen aamupalan ja katselen ulos, vÀlillÀ aurinko on vasta nousemassa, toisinaan jo aika korkealla. Sellaista hetkeÀ en halua rikkoa millÀÀn tekemisellÀ, se on liian lyhyt ja hiljainen rikottavaksi.
...LennĂ€ lennĂ€ KesĂ€kerttu... lennĂ€ VK1 vetojen jĂ€lkeen epĂ€sÀÀnnöllisten verbien juureen... đ
Kommentit