Naisten KympillÀ on ollut ihan valtavan suuri merkitys oman juoksuharrastukseni synnyssÀ ja kulussa. En olisi uskonut millaiselle taipaleelle ajauduin. Vaikka matkan varrella on ollut vuosiakin kestÀviÀ taukoja on juoksu vietellyt minut aina uudestaan. Se sai minut janoamaan sitÀ tunnetta kun startti kajahtaa ja mikÀ fiilis on kun maaliviiva ylittyy. Muistan vielÀkin miltÀ tuntui odottaa ensimmÀistÀ juoksuani.
Naisten Kympin 10-vuotis juhlatapahtuma sai minut innolla odottamaan edessÀ olevaa. Se oli ensimmÀinen juoksutapahtuma mihin osallistuin. Sanoin siskolleni etten varmasti jaksaisi juosta koko matkaa mutta kÀvelen sitten vÀlillÀ. Olimme samalla lÀhtöviivalla ja muistan miten salaa kÀvimme puun takana tupakalla siinÀ odotellessamme. Ja voihan yök, onneksi tupakka jÀi -90 luvun historiaan.
Alkujumpassa soi menevÀ musiikki joka sai naiset nauramaan ja taputtamaan. Oli huikeeta nÀhdÀ miten paljon vÀkeÀ oli kokoontunut tapahtumapaikalle. Ja vielÀ mahtavampaa oli huomata miten iloisesti ja vaivattomasti matka taittui. Olen hyvin monina hetkinÀ pysÀhtynyt muistelemaan tuon pÀivÀn tapahtumia. Niin merkityksellinen se on ollut ettÀ maalissa saatu kuohuva on sÀilynyt vuosieni matkassa kaikkien muuttojenkin mukana.
Naisten Kymppi 30.5.1993 kÀynnisti vuosia jatkuneen tapahtuma sarjan joka piti juoksun ja liikunnan janoa yllÀ. Se sai hakemaan taas seuraavaa tapahtumaa jossa voisin kokea tuon saman tunteen kuin Helsingin Kaivopuistossakin.
TÀmÀ on ensimmÀinen kuvattu Naisten Kymppi vuodelta 1995, maaliin tulon jÀlkeen. Muistan miten siskoni kanssa sovimme ettÀ laitetaan punaiset lippikset pÀÀhÀn jotta löydÀmme toisemme juoksutreffeillÀ. Ja voi sitÀ punaisten lippisten mÀÀrÀÀ mitÀ juuri tuolla kerralla juoksija naisilla oli pÀÀssÀÀn.
Naisten Kymppi innosti kÀymÀÀn lenkillÀ ja muistan miten siskoni kanssa mietimme ettÀ olisi kivaa osallistua juoksutapahtumiin ympÀri vuoden. Ja sen seurauksena Naisten Kympin kavereiksi löytyivÀt Linnan Neito HÀmeenlinnasta ja Kunnon Nainen Lahdesta. Linnan Neito ja Naisen Kymppi juostiin molemmat toukokuussa, Kunnon Nainen syyskuussa. NÀmÀ kolme tapahtumaa vuodessa pitivÀt juoksu innostusta yllÀ ja oli kivaa olla yksi kaikkien juoksijoiden joukosta.
Naisen kymppi oli kuitenkin vuoden pÀÀtapahtumani. Sinne ilmoittauduttiin heti kun vaan ilmoittautuminen aukesi. Muistan ajatelleeni ettei haittaa vaikka Linnan Neito menisi jotenkin huonosti sillÀ olihan Naisten Kymppi vielÀ edessÀ.
Ajan ottoa nÀissÀ juoksuissa ei ollut. Oli vain oman itsensÀ tutkiskelua ja yhdessÀ juoksemisen nautintoa. Oli kivaa lÀhteÀ jÀrjestettyyn tapahtumaan ja niin niitÀ tapahtumia siinÀ sitten kertyi.
Tapahtuma paikka hieman siirtyi vuosien varrella, vÀlillÀ startattiin Stadionin portista ja toisella kertaa Töölön Kisahallilta. Aina oli kuitenkin ihana energinen ja iloinen tunnelma. Alku jumpissa musiikki nosti tunnelman ilmaan ja ympÀrille jÀrjestetty ohjelma sai kaiken tuntumaan niin kivalta ettÀ oli vaan aina ihanaa palata Naisten Kympille juoksemaan.
Naisten KympiltÀ sain joka kerta intoa lisÀÀ ja vaikka joskus lÀssÀhtÀnyt liikunnan into olisikin lopahtanut se jotenkin ponkaisi kaiken kÀyntiin taas uudelleen. Jatkoin lenkkeilyÀ ja aina seuraavalla Naisten KympillÀ oli ihanaa nauttia itsestÀ oman pÀivÀni juoksijana, nauttia yhteenkuuluvuuden tunteesta ja saada voimaa jokaiseen juoksuaskeleeseen muiden naisten tuomasta energiasta. Miten paljon helpompaa oli juosta isossa ryhmÀssÀ kuin yksin omalla lenkillÀ.
Olen osallistunut 12:lle Naisten Kympille, ensimmÀinen -93, viimeisin 2007.
Naisten Kymppi sai minut janoamaan juoksua lisÀÀ ja lisÀÀ. Pikku hiljaa rohkeus ja intohimo saivat pidentÀmÀÀn juoksumatkojani. Lenkkeily ja harjoittelu muuttuivat enkÀ todellakaan siellÀ Kaivopuistossa olisi koskaan voinut uskoa ettÀ tÀnÀÀn minÀ katson harjoitusohjelmaa joka odottaa suorittajaa. 2 km verkka + 2 x 10x20 sek /1 min / 3 min + 2km loppujÀÀhdyttely. En olisi ymmÀrtÀnyt yhtÀÀn mistÀ on kyse.
Naisten Kymppini vuosina 1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007 olivat tie ja tutkimusretki siihen millainen juoksija olen tÀnÀ pÀivÀnÀ. Havahduin siihen ettÀ ensimmÀisestÀ Naisten KympistÀni tulee tÀnÀ kevÀÀnÀ kuluneeksi kolmekymmentÀ vuotta. Se on ihan hirvittÀvÀn pitkÀ taival. Tuona aikana on elÀmÀssÀ tapahtunut kaikenlaista, ehkÀ juoksu on antanut minulle voimaa niinÀkin vuosilukuina jotka eivÀt nÀy tÀllÀ listalla. Juoksu on kulkenut mukana muutoksessa ja kasvussa mutta silti minusta tuntuu ihan samalta kuin Kaivopuistossa 1993.
TÀmÀn vuoden toukokuussa minÀ palaan Naisten Kympille, viidentoista vuoden tauon jÀlkeen juhlistamaan kolmekymmen vuotista taivaltani juoksun parissa. Ajatella, en uskonut laskemaani vaan tarkistin sen laskimella. Voiko siitÀ todella olla noin kauan. MinÀ lÀhden nauttimaan tapahtuman tuomaa iloa ja energiaa. LÀhden nuuskuttelemaan niitÀ entisiÀ Kaivopuiston haikeita tunnelmia.
Naisten KymppiÀ kahdentoista vuoden ajan, kahdeksan maratonia, viisi ultraa, tavoitteellinen harjoittelu ammattilaisen ohjauksessa . VielÀ kolmenkymmenen vuoden jÀlkeen haluan haastaa itseni aina ensi toukokuun Naisten KympiltÀ sitÀ seuraavalle Naisten Kympille. LÀhteÀ kerÀÀmÀÀn taas Naisten KymppejÀni kaiken muun juoksun rinnalla, teen ehkÀ niistÀ taas valokuvatauluni muistoiksi vuosiksi eteenpÀin.
Valtava mÀÀrÀ muistoja vuosien varrelta. On ihana palata hetkiin aina toisen jÀlkeen. Valkokuvataulut ovat pudonneet seiniltÀ ja pölyttyvÀt vÀlillÀ jossain ylÀhyllyllÀ. Mutta vielÀ ei pölyty juoksu. Se antaa voimaa ja intoa tÀhÀn pÀivÀÀn ja kiusaa minua malttamatonta niinÀ hetkinÀ kun en voi juosta.
Kommentit