Naisten Kympille Toukokuussa 2023....🐞

                                Naisten Kympillä on ollut ihan valtavan suuri merkitys oman juoksuharrastukseni                   synnyssä ja kulussa.   En olisi uskonut millaiselle taipaleelle ajauduin. Vaikka matkan varrella on ollut  vuosiakin kestäviä taukoja on juoksu vietellyt minut aina uudestaan.  Se sai minut janoamaan sitä tunnetta kun startti kajahtaa ja mikä fiilis on kun maaliviiva ylittyy.    Muistan vieläkin miltä tuntui odottaa ensimmäistä juoksuani. 

         Naisten Kympin 10-vuotis juhlatapahtuma sai minut innolla odottamaan edessä olevaa. Se oli ensimmäinen juoksutapahtuma mihin osallistuin. Sanoin siskolleni etten varmasti jaksaisi juosta koko matkaa mutta kävelen sitten välillä. Olimme samalla lähtöviivalla ja muistan miten salaa kävimme puun takana tupakalla siinä odotellessamme. Ja voihan yök, onneksi tupakka jäi -90 luvun historiaan. 

            Alkujumpassa soi menevä musiikki joka sai naiset nauramaan ja taputtamaan. Oli huikeeta nähdä miten paljon väkeä oli kokoontunut tapahtumapaikalle. Ja vielä mahtavampaa oli huomata miten iloisesti ja vaivattomasti matka taittui. Olen hyvin monina hetkinä pysähtynyt muistelemaan tuon päivän tapahtumia. Niin merkityksellinen se on ollut että maalissa saatu kuohuva on säilynyt vuosieni matkassa  kaikkien muuttojenkin mukana. 

    Naisten Kymppi 30.5.1993 käynnisti vuosia jatkuneen tapahtuma sarjan joka piti juoksun ja liikunnan janoa yllä. Se sai hakemaan taas seuraavaa tapahtumaa jossa voisin kokea tuon saman tunteen kuin Helsingin Kaivopuistossakin. 

Aloin keräämään juoksuja. Harmi ettei ensimmäiseltä Naisten Kympiltä ja sitä seuranneesta Kunnon Nainen tapahtumasta ole kuvia. Vasta 1995 aloin ottamaan maalin jälkeisen kuvan joilla sitten täytin valokuvatauluani. Kuva, päivämäärä ja täts it. Ei siihen aikaan ollut Instagramia missä olisin voinut pitää juoksupäiväkirjaani. 

Tämä on ensimmäinen kuvattu Naisten Kymppi vuodelta 1995, maaliin tulon jälkeen.  Muistan miten siskoni kanssa sovimme että laitetaan punaiset lippikset päähän jotta löydämme toisemme juoksutreffeillä. Ja voi sitä punaisten lippisten määrää mitä juuri tuolla kerralla juoksija naisilla oli päässään. 

                     Naisten Kymppi innosti käymään lenkillä ja muistan miten siskoni kanssa mietimme että olisi kivaa osallistua juoksutapahtumiin ympäri vuoden. Ja sen seurauksena Naisten Kympin kavereiksi löytyivät Linnan Neito Hämeenlinnasta ja Kunnon Nainen Lahdesta. Linnan Neito ja Naisen Kymppi juostiin molemmat toukokuussa, Kunnon Nainen syyskuussa. Nämä kolme tapahtumaa vuodessa pitivät juoksu innostusta yllä ja oli kivaa olla yksi kaikkien juoksijoiden joukosta. 

               Naisen kymppi oli kuitenkin vuoden päätapahtumani. Sinne ilmoittauduttiin heti kun vaan ilmoittautuminen aukesi. Muistan ajatelleeni ettei haittaa vaikka Linnan Neito menisi jotenkin huonosti sillä olihan Naisten Kymppi vielä edessä. 

Ajan ottoa näissä juoksuissa ei ollut. Oli vain oman itsensä tutkiskelua ja yhdessä juoksemisen nautintoa. Oli kivaa lähteä järjestettyyn tapahtumaan ja niin niitä tapahtumia siinä sitten kertyi. 

               Tapahtuma paikka  hieman siirtyi  vuosien varrella, välillä startattiin Stadionin portista ja toisella kertaa Töölön Kisahallilta. Aina oli kuitenkin ihana energinen ja iloinen tunnelma. Alku jumpissa musiikki nosti tunnelman ilmaan ja ympärille järjestetty ohjelma sai kaiken tuntumaan niin kivalta että oli vaan aina ihanaa palata Naisten Kympille juoksemaan. 

                                                                                                                                                                    Naisten Kympiltä sain joka kerta intoa lisää ja vaikka joskus lässähtänyt liikunnan into olisikin lopahtanut se jotenkin ponkaisi kaiken käyntiin taas uudelleen. Jatkoin lenkkeilyä ja aina seuraavalla  Naisten Kympillä oli ihanaa nauttia itsestä oman päiväni juoksijana, nauttia yhteenkuuluvuuden tunteesta ja saada voimaa jokaiseen juoksuaskeleeseen muiden naisten tuomasta energiasta. Miten paljon helpompaa oli juosta isossa ryhmässä kuin yksin omalla lenkillä. 

                                                                                                                                                             

Olen osallistunut 12:lle Naisten Kympille, ensimmäinen -93, viimeisin  2007.

           Naisten Kymppi sai minut janoamaan juoksua lisää ja lisää. Pikku hiljaa rohkeus ja intohimo saivat pidentämään juoksumatkojani. Lenkkeily ja harjoittelu muuttuivat enkä todellakaan siellä Kaivopuistossa olisi koskaan voinut uskoa että tänään minä katson harjoitusohjelmaa joka odottaa suorittajaa. 2 km verkka + 2 x 10x20 sek /1 min   / 3 min  + 2km loppujäähdyttely. En olisi ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. 

                 Naisten Kymppini vuosina  1993, 1995, 1996, 1997, 1998, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007 olivat tie ja tutkimusretki siihen millainen juoksija olen tänä päivänä. Havahduin siihen että ensimmäisestä Naisten Kympistäni tulee tänä keväänä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Se on ihan hirvittävän pitkä taival. Tuona aikana on elämässä tapahtunut kaikenlaista, ehkä juoksu on antanut minulle voimaa niinäkin vuosilukuina jotka eivät näy tällä listalla. Juoksu on kulkenut mukana muutoksessa ja kasvussa mutta silti minusta tuntuu ihan samalta kuin Kaivopuistossa 1993.

       Tämän vuoden toukokuussa minä palaan Naisten Kympille, viidentoista vuoden tauon jälkeen juhlistamaan kolmekymmen vuotista taivaltani juoksun parissa.  Ajatella, en uskonut laskemaani vaan tarkistin sen laskimella. Voiko siitä todella olla noin kauan. Minä lähden nauttimaan  tapahtuman tuomaa iloa ja energiaa. Lähden nuuskuttelemaan niitä entisiä Kaivopuiston haikeita tunnelmia. 

                       

Naisten Kymppiä kahdentoista vuoden ajan, kahdeksan maratonia, viisi ultraa, tavoitteellinen harjoittelu ammattilaisen ohjauksessa . Vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen haluan haastaa itseni aina ensi toukokuun Naisten Kympiltä sitä seuraavalle Naisten Kympille. Lähteä keräämään taas Naisten Kymppejäni kaiken muun juoksun rinnalla, teen ehkä niistä taas valokuvatauluni muistoiksi vuosiksi eteenpäin. 

Valtava määrä muistoja vuosien varrelta. On ihana palata hetkiin aina toisen jälkeen. Valkokuvataulut ovat pudonneet seiniltä ja pölyttyvät välillä jossain ylähyllyllä. Mutta vielä ei pölyty juoksu. Se antaa voimaa ja intoa tähän päivään ja kiusaa minua malttamatonta niinä hetkinä kun en voi juosta. 

.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä Naisten Kympille viidentoista vuoden jälkeen.... vuosikymmenten takaisiin muistoihin ... 🐞