Pari vuotta sitten kirjoitin miten juoksumattonoviisina totuttelin mattojuoksuun ihan kantapään kautta. Ja täytyy kyllä sanoa että omalla kohdallani vaati aikaa ja harjoittelua että opin juoksemaan ja tekemään harjoitukseni juoksumatolla silloin kun katsoin sen ajankohtaan ja olosuhteisiin tarpeelliseksi. Ja niin että sain siitä vastaavan hyödyn mitä ulkona juostessakin. Ja nyt kun tämä etelä-Suomen talvi on ollut taas pakkasta, loskaa, jääkoppuraa ja kaikkea siltä väliltä, olen tehnyt harjoituksia matolla ihan tiiviiseen tahtiin. Uskon että saan siitä mukavan hyödyn eikä kuitenkaan tarkoita sitä etten viitsisi lähteä ulos juoksemaan.
Itselläni on ollut takana kaatumisia ja tapaturman aiheuttamaa takareisirevähdystä ja jalkaterävammaa niin yritän mahdollisimman paljon välttää mahdollisuutta uusiin. Nastajuoksukengillä on ihan hyvä juosta silloin kun alusta on niille sopiva. Näin ei ole läheskään aina talvella. On sellainen puoliksi sula ja puoliksi jäätynyt pätkä millä ei pärjää ilman nastoja mutta niillä on silti karsea juosta etenkin sulalla missä on hiekoitushiekkaa seassa.
Mattonoviisina kirjoitin miten pitkään mietin juoksumaton hankintaa. Hankinta vauhdittui kun tyhjensin pannuhuoneen vieressä olevan romuvaraston ja rakensin sinne kotikuntosalin. Olin vuosia aikaisemmin saanut erään firman vanhat käyttämättömät kuntosalivehkeet. Poikani auttoi kasaamaan ne käyttökuntoon ja sitten asennettiin ne tyhjennettyyn tilaan. Ja mitä puuttui, no tietysti juoksumatto.
Nyt parin vuoden jälkeen voin todeta että se on ollut niin hyvä hankita. Olen voinut tehdä monta tehokasta harjoitusta ilman että tarvitsee pelätä jos vaikka satuttaa jalkansa lumimöhjössä missä nastakaan ei pidä ja jääkoppura on niin äärettömän kovan tuntuinen ainakin minun jaloilleni. Asfalttikin on parempi. Minun ei tarvitse uhrautua sään edessä ja voin hyvillä mielin harjoitella sisätiloissa.
Jouduin opettelemaan erilaiset treenit ihan vain kokeilemalla ja hakemalla niihin toimivan tavan toteuttaa juoksun matolla niin ettei se mennyt pelkäksi sähellykseksi. Tärkeimmäksi asiaksi huomasin kuitenkin sen, mihin juoksumatto on asetettu. Alussa matto oli asetettu katse kohti takaseinää. Tuntui että siinä se vie vähiten tilaa ja sähköpistoke oli siinä sopivasti. Melko pian kuitenkin huomasin ja koin miten ahdistavaa oli juosta aivan kuin "päin seinää" ja jotenkin ilmavuus katosi kunnes tajusin että tarvitsen eteeni tilaa. Ja kun viimein sijoitin maton seinän viereen niin että koko muu huone oli avoimena edessäni, löysin sen ilmavuuden ja lähellä olevan luonnollisen tilan edetä.
On oikeastaan kolmenlaisia harjoituksia joita matolla juoksen. Piiiiittttkääää ja hidasta, kahdesta kolmeen tuntiin. Lyhyt kevyt noin tunnin lenkki ja sitten erilaiset vetoharjoitukset veryttelyineen. En pystyisi juoksemaan mitään näistä harjoituksista matolla jos minulla ei olisi siinä samalla jotain tekemistä. Se olisi ihan liian puuduttavaa. Ulkona juostessa on koko ajan tekemistä kun seuraa reittiä ja sitä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja uudessa ympäristössä lenkki melkein hurahtaa.
Pitkässä harjoituksessa rytmitin juoksun vaikka vauhti oli sitä samaan. Mietin missä kohtaa otan urheilujuomani eikä niin että kun siltä tuntuu. Rytmittäminen teki mielestäni juoksusta hallitun, muuten olisin vain säheltänyt mennessäni. Toinen asia oli, miten saan aikani kulumaan. Ja kun keksin siihen oheen kivaa tekemistä mikä ei häirinnyt itse juoksua, sujui harjoitus hyvällä tavalla. Juostessani olen lukenut kirjaa, katsellut Yle Areenaa, harjoitellut sanoja espanjan kokeeseen. Pitkää lenkkiä juostessa laitan juoksumaton eteen telineen jonka päälle asetan katseltavan sille korkeudelle että juoksuasento säilyy hyvänä enkä katsele alaspäin juoksumaton säätötilaan. Lyhyemmällä treenillä sitä en välttämättä tee . Aloin tekemään juoksun vaihtelua myös maton kaltevuutta säädellen. Tähänkin otin mukaan tietyn rytmityksen, mietin tietyn mittaisen veto osuuden tietyllä kaltevuudella. Ja se oli kyllä tosi kivaa vaihtelua. Tunnin mittainen kevyt treeni hujahtaa vaikka iltalehteä lukiessa tai viestitellessä ystävän kanssa.
Vetoharjoitus vaatii jo keskittymistä itse harjoitukseen. Siinä en tarvitse mitään oheis ohjelmaa. Musaa kuuntelen alku- ja loppu verkoissa mutta yleensä itse treeni on niin vaihtelevaa että oma keskittyminen pitää olla itse treenissä. Alkuun olin aika tumpelo, en osannut ajoittaa vauhdin nostoa ja monesti vasta puolessa välissä treeniä olin löytänyt sen rytmin miten pitikin edetä. Nyt tiedän mihin kohtaan vauhdin nosto tulee ajoittaa että pääsen tekemään veto-osuuden tehokkaasti ja lasken sen sitten palautteluvaiheeseen.
Matolla juostessani teen vaihtelua myös juoksukenkiä vaihtamalla, ihan niin kuin ulkonakin. Minusta on hyvä että jalka kuormittuu aina välillä vähän eri kohdasta. Enemmän vaimennetut pitkälle lenkille ja vetotreeneissä käytän välillä kisakenkiä. Välillä korkeampi drop ja välillä matalampi.
Juoksuasuksi valitsen aina hyvin hengittävän mutta siitä huolimatta joudun ainakin pitkillä lenkillä laittamaan puhaltimen puhaltamaan viileämpää ilmaa. Vaikka yritän myös juosta sitä ilmankin, on sitten taas helpompi siirtyä ulos hellejuoksuun kun kesä vihdoin saapuu. Jos saapuu ja helteilee.
Tänä talvena näissä etelä-Suomen vaihtelevissa talvioloissa siirryin melko pian treenaamaan matolla. Koppuralla juostessa alkanut säären etuosan kipu helpottui melko pian. Todennäköisesti en osaa juosta nastoilla tarpeeksi kuopasua ja niin askeleesta saattaa tulla töksähtävä. Tätä mietimme hierojani kanssa. Hän esitti sen konkreettisesti millä tavalla askellus jalkapohjaani tuntuu kun kuopaisu ei onnistu. Tätä tuntemusta seuraan usein juostessani.
Siitä huolimatta että olen juossut monet harjoitukset matolla. Yritän kuitenkin aina väliin juosta ulkona vaikka alusta olisi surkeakin. Kaipaan ulkoilmaa ja sen raikkautta. Pitkät päivät sisällä töissä saa janoamaan ulkotilaa. Onneksi nämä koppurat nyt kuitenkin ovat vain väliaikaisia ja eniten odotan niitä talvisia alustoja että voisin juosta ilman nastoja. Tätä tein alkutalvesta kun alusta oli vain luminen ja siinä oli ihan ihanteellista juosta.
Yhteenvetona voin kuitenkin todeta että tarvitsin paljon harjoittelua ennen kuin opin juoksemaan matolla oikein. Olin väärässä kun luulin että virta päälle ja juoksemaan. Mutta joka tapauksessa kiva vaihtelu harjoittelulle. Perun omat puheeni kun luulin etten koskaan juoksisi matolla, aikanaan tuumasin että minulla on vain räsymattoja ja ne riittäköön. Eikä haittaa vaikka treenaisinkin useita kertoja sisällä, luonnosta ennätän nauttia varmasti ihan riittävästi silloin kun se on kauneimmillaan.
Tänään lumilomalla minä mietin nastat vai normit. Menenkö salille matolle. Näillä korkeuksilla ei ole koskaan ollut plussakeliä tammikuussa viimeisten vuosien aikana. Ja ennen lomaa hihkuin miten ihanaa on päästä Vuokatin lumille. Lenkkeilemään siellä ihan normi juoksukengillä lumisilla reiteillä. Nyt minä kaivelen sadeasuni valmiiksi ja sillä mennään mitä suomen talvi minulle antaa.
.... Lennä lennä Kesäkerttu... lennä lumisten reittien toivossa suojakelin antamiin tunnelmiin....🐞
Kommentit