Copenhagen Marathon ... 🐞

 

                               Kööpenhamina Maraton juostiin sunnuntaina 14.5.2023. Sain olla yksi niiden tuhansien juoksijoiden joukosta joka pääsi nauttimaan hyvin järjestetyn maratonin kaikki mukavuudet aina siihen saakka kun haikeana kävelin kilpailu alueelta pois. Köpis oli antanut minulle enemmän kuin lopputuloksen, se oli antanut upean juoksumuiston niiden monien muidenkin juoksujen joukkoon ja uskon  kun aikaa kuluu, on sillä aivan erityinen merkitys.

📷@runstinde

            Maraton matkalle lähdettiin perjantaina 12.5.23 Tampere Pirkkalan kentältä. Oli kivaa katsella pienen lentokentän pikkuruista ihmisvilinää. Tunti riitti hyvin kenttätouhuihin ennen koneen lähtöä. Olin matkaamassa Köpikseen kolmatta kertaa mutta ensimmäinen maraton siellä edessä. 

Lentomatka sujui pienessä hujauksessa. Puolentoista tunnin aikana kuvittelin vastassa olevaa. Olin rauhallisin mielin, vaikka jännitti, se ei ollut yhtään sellaista jännitystä mitä aikaisemmin oli ollut. Olin hyvin luottavainen itseeni. Jännitys oli sitä malttamattomuuden odotusta.  Toivoin ettei esteitä tulisi,                            sillä  mitä vaan voi vielä tapahtua ennen kuin maraton starttaa.                                             Ja  kun kone lopulta laskeutui oli edessä lyhyt junamatka Köpiksen keskustaan, hotelli oli varattu aivan rautatieaseman vierestä. 

Ehkä yksi jännityksen päivistä oli päässyt iltaansa. Täällä sitä nyt ollaan.  Ja sillä aikaa kun zero-olut odotti pitsaansa oli kivaa tutustua expon kartaan ja tutkiskella huomista matkaa kisa-alueelle. 

       Hotellilta oli vajaa neljä kilometriä kisapaikalle. Kiirettömästi me sinne käveltiin. Koko päivä oli aikaa oleskeluun. Eikä ollut lainkaan tarkoitus lähteä tekemään mitään suurempaa kaupunkikierrosta. Sää oli aurinkoisen lämmin jo heti aamusta. 

Asiointi expossa oli helppoa, kisanumero ja tapahtumapaita nopeasti haettu. Tapahtumapaita oli valkoinen CPH 42.195, ihanan kevyt ja ilmava.  Tuotteiden esille asettelu sai hypistelemään lisää  kaikenlaista juoksujuttua ja  ihmisten virta huokui huomista maratonia. 

             Kisa aamuna heräsin puoli kuuden aikaan melko hyvin nukutun yön jälkeen. Olin hankkinut huoneeseen aamupalatarvikkeet ja keittelin pikakahvia.  Hotellin aamiainen alkoi vasta seitsemältä ja minulle paras väli  ruokailussa ennen juoksun alkua on vähintään kolme tuntia. Startti oli puoli kymmenen.  Olin päättänyt hölkkä-kävellä kisapaikalle. Kevyt hölkkä lyhyillä kävelypätkillä herätteli kivasti kroppaa ja loppuun otin vielä parit reippaat vedot. Ja niin sitä oltiin maraton aamussa. 

       Startissa asetuin 4.30 lähtöryhmän tuntumaan. Ajattelin että tuon loppuajan tavoittelu olisi itselleni melko realistinen. Ilma oli ihanan raikas ja pidin vielä lämmittely paidan ylläni aamun viileydessä.  Tavarat olin jättänyt säilytykseen mutta käytän aina lämmittelyssä jotain vanhaa juoksupaitaa tai takkia jonka voi sitten huoletta heittää pois juuri ennen kuin starttaa. Niin kutkuttava oli tunnelma, lähtösuora täynnä juoksijaa ja juoksijaa. 

       Juoksu oli heti alkuun hyvin sujuvaa. Päätin juosta ensimmäisen kymmenen kilometriä vähän rauhallisemmalla tahdilla ja sitten kiristää toiselle kympille.   Kello heitteli paljon ja oli vaikeaa seurata vauhtia, pääosin menin omaa tuntumaa ja seurasin sykkeitä. Näin että 4.30 pallot olivat,  jo jonkin verran kaukana ja vaikken ensimmäisillä juomapisteillä pysähtynyt vaan tankkasin vauhdissa, ne olivat sitten hävinneet kokonaan. Mennään omaa juoksua, ihan vain omaa juoksua. Jossain ehkä yhdeksän kilometrin kohdilla 4.40 pallot menivät ohi. Ajattelin että ei tämä nyt näin voi mennä ja aloin kiristämään tahtia, ihan niin kuin olin kympin jälkeen suunnitellut tekevänäni. Aurinko paistoi taivaalla. 

         Juoksu oli helppoa ja rullaili paremmin kuin alussa. Näin se on aina. Ensimmäinen kymppi takana ja sitten alkaa sujumaan. Kuulin takaa jonkun sanovan englanniksi, olenko suomesta ja osoitti hiusponnaria. Tarkkasilmäinen miesjuoksija oli. Sen verran piti Käärijää olla mukana. Vihreä ponnari herätti keskustelun, kivaahan olisi ollut jutella mutta tänne on tultu juoksemaan. Ystävälliset muutamat sanat ja sitten omaan juoksumaailmaan jatkamaan. 

Aurinko oli korkealla. Juoksin jokaisen vesisuihkun alta. Otin geelin viiden kilometrin välein. Vettä ja urheilujuomaa vuorotellen joka juomapisteellä. Suolakide huuleen sulamaan aina jokaista kymmentä kilometriä kohden. Kaasin kerran vettä päähän, loput kerrat niskaan joka vilvoitti paremmin. Aina vain kun oli mahdollista juoksin talon reunan varjoa. Vaikka lämpötila ennuste oli kivan kesäistä lukemaa, oli eilinen lämmin päivä muuttunut paahtavan kuumaksi. Lämpö nosti sykkeitä 4-6 pykalää samoilla vauhdeilla. Ajattelin jossain 23-24 km välillä että nyt on pudotettava vauhtia niin että sykkeet pysyvät aisoissa, muuten tulee totaalinen lässähdys lopussa. Päätin juosta näin aina kolmeen kymppiin saakka, syke alle 153 ja sitten lopun voi ottaa riskillä. 

 

Taktiikka oli oikea ja sain pidettyä kropan hyvin kasassa. Meno oli ponnekasta ja ilmavaa vaikka hitusen vauhti tippuikin. Kolmen kympin jälkeen kiristin tahtia niihin vauhteihin jota olisin halunnut juosta koko ajan. Sykkeet nousi mutta enää 12 km, se on lyhyt matka. Aurinko porotti.  Kun matkaa oli jäljellä kuutisen kilometriä, tunsin etten ehkä enää jaksaa pitää hyvää vauhtia. Lämpö alkoi todella painamaan. Kiitin jokaista voimaharjoittelua, sillä kropan hallinta oli hyvää ja se varmasti auttoi tällä matkalla. 

Otin vielä yhden ylimääräisen geelin matkalla. Järjestäjän pöydällä yksi ainoa. Sain sen kaikki roiskumaan kasvoille, paidalle ja käsiini. Geeli olikin mehumainen ja kohta kaikkialla oli tahmeeta. Työnsin koko paketin suuhun ja imin loput vähät ja näin kuinka 4.40 pallot ohitti salaa takaa. Nyt on pakko pysyä perässä ja ne näytti karkaavaan. Kiristin taas tahtia. Pysyn perässä, en luovuta. Lopputuloksen piti alkaa 4.3... ja jotain kai muuta lukua. Tulin viimeiselle juomapisteelle ja kaadoin vedet molempiin käsiin, niissä oli kerros kuivaa tahmeeta. Pallot loittoni, ne on pakko saavuttaa. 

Lopun kaksi kilometriä oli pitkä, nyt on pakko polkea. Pallot läheni ja läheni. Nyt vaan tasaista tahtia. 600 metriä lukee taulussa, lasken päässäni minuuttia. Ei riitä ei, ei jää alle 4.40 millään, on pakko ohittaa noi pallot. En ollut varma ajasta. Oma kello oli edistänyt matkassa ja arvioin lopputulosta. 

200 metriä taulussa, pallot on melkein kohdalla. Nyt on loppu kirin aika, jaksanko loppuun,  ne on pakko ohittaa. 

Nyt on 4.40 pallot takana. Ylitän maaliviivaa ja huudan aivan onnellisena. Voitto on voitto. 

PB 4.40.19.   Oma ennätys parani 4,13 min. Hieman tuo 19 sek ärsytti mutta ei anneta sen häiritä ihan mahtavaa juoksua. 

Köpis oli niin hyvin järjestetty ettei juoksijan tarvinnut muuta kuin juosta. Ei ollut liikennettä häiritsemässä ja alusta oli hyvää, leveää, sileää asfalttia jossa oli hyvä polkea. Huolto pelasi ja kannustus matkan varrella nostatti tunnelman sinne niin uskomattomaan. Olin juoksija osana tätä tuhansien joukkoa. 

Niin se meni. Leijailen vielä vähän aikaa vaikkei paluu lento pitkä ollutkaan. Nautin tätä tunnetta. Kertaan jokaista kilometriä ja tunnelmaa.  Kivaa pitkää viikonloppua Köpiksessä, sisko mukana matkassa. Juoksijana tietää juoksijan. 

         Juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho tietää ja tuntee minut aina sieltä tasotestistä saakka. Tekee minulle niin äärettömän hyvin sopivan harjoitusohjelman. Hänen voimavalmennuksella olen saanut juoksuun potkua ja kestävyyttä. Tuolla helteisellä reitillä kiitin kaikki voimaharjoitukset jotka selkeästi auttoivat pitämään kropan kasassa ja helpottivat vaikean olosuhteen juoksua. Iso kiitos PB:stäni hänelle. 

...Lennä lennä Kesäkerttu... lennä Air Balticin siiviltä lepojakson kautta uuteen  juoksu-unelmaan...🐞