Rakkaudesta Maratoniin...🐞

 

       Maanantai aamuna totesin. Jos kaikki sujuu hyvin olen kuuden yön päästä jännittämässä Köpisken maraton startissa. Sinne on vielä hyvin pitkä matka ja nyt en voi muuta kuin antaa ajan kulua ja hoitaa loput harjoitukset. 

Oli kivan hyvä mieli ja upea aamu kun kävelin sairaalalle. Kivaa mennä töihin. Sininen taivas taustalla teki urbaanista maisemasta melko kauniin. 

Maanantai liiteli menojaan ja kivasti minä siellä kyydissä keikuskelin. Kahdeksan tuntisen jälkeen kodin kautta Helsinkiin. Velodrom huokui omaa historiaansa ja katselin kuinka punapaitaiset alkoivat valua sen uumeniin. Minulla pari tuntia aikaa ja niin siirryin oman harjoitukseni pariin. 

Kotoa lähtiessä oli ollut melkein "helle" ja laitoin ylle vain lyhyet vaatteet mutta Velodromilla olikin kylmä ja raaka tuuli. Siinä sitten parkkipaikalla lisäilin vaatetusta ja samalla mietin reittiä. Treeninä kevyt 4km alkuun, väliin koordinaatiot ja hypyt sekä loppuun vielä kevyt 4 km. 

Alkuun hölkkäilin rauhaksiin Käpylän liikuntapuiston tietämille mistä kaarsin kai jonnekin Itä-Pasilan puolelle. En tunne Pasilaa sen enempää mitä nyt joskus Huolintatalolla tuli vuosia vuosia sitten kokoustettua merihenkisessä kabinetissa. Ai niin ja olihan meillä aina Syysbileet. Kivaa muistella niitä ihmisiä joita silloin kohtasin. 

Tein kevyen neljän kilometrin lenkin noilla hoodeilla ja palasin takaisin Velodromin parkkipaikalle tekemään koordit. Se mikä Helsingissä on ihanaa, kukaan ei ihmettele sinun touhuja vaan saat tehdä kaiken aivan rauhassa. Niin paljon kai sinne ihmeteltävää ja ihmistä riittää. Ponnekkaana minä hypin ja nostin jalkaa, tein kuopasua ja kompassia, olin kai niin olevinani. 

Lopun neljä kilometriä juoksin kohti Kumpulaa. Nousin alkuun Sofianlehdon pihaan ja sen läpi suuntasin vanhalle Kätilöopistolle. Kuikuilin kauemmas ja sieltähän sen tuttu profiili muistutti minua erään kesäaamun tunnelmista. Tuo tunnelma oli aivan kosketeltavissa. 

Noniin Rva Enqvist  "Täältä tämä emäntä nyt tulee" ja ojensi esikoisen syliini. ... en minä ollut rouva.

Ihania muistoja. 

Kumpulassa juoksin puutalojen välistä kahden kilometrin kääntöpaikalle. En ollut ihan varma kuinka pitkä matka olisi tullut jos olisin jatkanut Koskelantielle  ja siitä Mäkelänkadun kautta Velodromille. Perille päästyäni jäi sitten vielä vähän aikaa pelaajan  huoltajan työlle. 

Tiistaina oli lepopäivä ja päätin tehdä viimeiset hankinnat ennen maratonia ja laatia tutun listani valmiiksi. Tavarat listaan ja listalta kassiin sitten pakkauspäivänä. 

No aika vaatimattomilla valmisteluilla ja hankinnoilla selvisin. Kaupasta hain vain kertakäyttö piilolinssit, energiageelit, nesteytys ratiopharm ja matkakassiin pienen lukon ettei kassi levähdä ruumaan mennessä auki ja siihen vielä osoitekyltin jos kassi lähtisi vaikka Roomaan Köpiksen sijaan. 

Keskiviikko näytti jo niin kesäiseltä. Oli ihanaa miten kaikkialla vihersi. Katselin ikkunasta kuinka  poika muokkaili traktorilla peltoa. Sillä oli koulusta TET jakso ja oli naapuritilalla työharjoittelussa. 

Ajattelin että näin pitkällä kevättä nyt tosiaan ollaan. Pitkän pimeän talven päivät olivat kuitenkin hujahtaneet tähän päivään. Enää viimeisiä valmisteluja ja treenillä pidettiin juoksua vain yllä. Maraton lähestyy. 

Päivän treeni; veryttelyt 2-3 km alkuu ja loppuun. Näiden väliin 2x 8min /2 min palautus. Veto pätkät reippaampaa. 

Alku verkka meinasi taas karata ja ensimmäinen veto vastatuuleen. Toisessa vedossa sitten huomasin kuinka helppoa oli juosta kun olosuhde oli hyvä. Itse juoksuvire ja kropan fiilis ei ollut mikään parhain mutta ihan sellaista minun perus tekemistäni. Mitään vaivoja ei ollut missään ja olin tyytyväinen että olin ehtinyt sisään ajaa kisakengät ihan hyvissä ajoin. 

📷kemir

Päivän treenille kertyi matkaa yhdeksän kilometriä. Taivalsin sen kotihoodeilla. Puolet treenistä kaupunkiin päin ja kääntöpaikalta takaisin. Mieli oli hyvä enkä voinut mitään muuta kuin tyytyväisenä todeta ... ...treeni saa arvosanan  ysi miikka. 

Illalla vielä laitoin juoksuvaatteita pesuun, vatsan pohjaa kutkutti kun nostelin kisavaatteet kuivumaan. 

Torstaina kutitteli koko päivän. Olin aivan tulisilla hiilillä, onneksi työpävä päättyi jo klo 14.00. Ihan niin malttamatonta kuin vain voi mutta muuten kaikki hyvin. Ei vaivan vaivaa missään. Ei jännittänyt, puhkuin vain ihan mieletöntä intoa ja malttamattomuutta. Rakastan sporttimatkoja, Rakastan Maratonia. 

          Kevyt 8km meni melko pieleen. Juoksin eilisen reitin samoissa tuulissa mutta vain tähän päivään säästetyt. Meno oli aivan malttamatonta. Olisi pitänyt juosta paljon rauhallisemmin mutta minä paahdoin menemään ja kiskoin koiraa ojasta kun se pysähtyi juomaan. Sykkeet heitteli ja naama punoitti. Tuulen pitävä liivi oli kuin paistopussi päivän lämmössä eikä järki sanonut että ota nyt ihmessä pois. Ei, ei sanonut. Olin jo melkein päättänyt etten ota koiraa  mukaan mutta otin kuitenkin. Tuuli riepotteli meitä molempia ja yritin kerätä rytmin verkalle. Paljon ei ollut enää tehtävissä ja toivoin vain pääseväni pian kotiin. 

📷kemir

Liikutuinko, liikutuin. Viimeiset treenit ennen maratonia tehty. Vielä verkat seuraavan kerran tanskassa. Mietin koko talven kestänyttä harjoituskautta. Ja näillä nyt mennään. Voi kun voisin edes vähän kurkistaa miltä sunnuntai näyttää. Seisonko startissa. Miten matkaani taivallan. Saanko juosta yhdeksättä maratoniani. Enää vähän aikaa mutta silti niin kauan. 

Tapahtuipa sitten lopulta mitä tahansa. Minulla on ollut hieno pimeä talvi ja niin nopesti edennyt lämmin ja valoisa kevät. On ollut takapakkia mutta enimmäkseen kuitenkin sitä oikein hyvää. Olen saanut kurkata harjoitusohjelmaa ja joinain  päivinä odottamalla odottanut että huominen tulee nopeasti ja tuo juoksuni tullessaan. Juoksuni on vienyt minut välillä puskemaan tuulessa mutta ottanut minut välillä kantaakseen. Joskus se on mennyt edelläni, toisinaan takanakin. Koskaan se ei kuitenkaan ole saanut minua unohtamaan... 

rakkaudella juoksuni... rakkaudesta maratoniin...

...lennä lennä Kesäkerttu... lennä rakkaudella... jos et jostain syystä maratonille...niin lennä oikeastaan ihan minne vaan...🐞