Kesäkerttu...Juoksija...🐞

  Varsovan maraton juostiin sunnuntaina 29.9.2024. Olin odottanut starttia vuoden. Kaikki harjoitukset, keventelyt ja tankkaukset, kisaa edeltäviin yöuniin olivat onnistuneet juuri suunnitelmien mukaan. Olin valmiina valloittamaan Varsovan kadut  ja näyttämään itselleni oman maraton kuntoni.  Kisa aamun hyvä olo antoi odottaa juoksulta paljon. Jouduin kuitenkin nielemään karvaan pettymyksen.  Paluumatkalla  suomeen katselin koneen ikkunasta loittonevaa kaupunkia, miksi ihmessä minulle kävi niin.     Kisaa edeltävä päivä kierrettiin siskon kanssa expossa ja kiireettömästi oltiin osa maratonhuumaa. Kaikki oli mukavan lähellä, sillä olimme majoittuneet  vain 400 metrin päähän kisa alueesta. Käteen tarttui pikkuisen juoksukivaa ja oltiin jo huomattu että puola on edullinen maa. Gluteeniton ruokavaihtoehto ei ollut niin selvää mutta googlettamalla löytyi ravintola ja hotellin respasta sai kisa aamuna noutaa gluteenittoman aamupalan.  Järjestelyt toimivat hyvin eikä missään tarvinnut jonotta

      Lasse Viren Hölkkä juostiin sunnuntaina 15.9.2024 ja oli vuoroltaan 51. Matkoina olivat 10.3 km maantiejuoksu, puolimaraton 21.1 km sekä 6 km patikka/sauvakävely/hölkkä ja tietysti tyttöjen ja poikien lyhyemmät matkat sarjoineen. Itse juoksin kisassa viimeisen alimatkan ennen maratonia. Maantiejuoksu 10.3 km tulee olemaan erilaista kympin raastoa kuin kesällä juostut tasaisten reittien kisat, ajattelin.  Asennoiduin jo ilmoittautumis vaiheessa siihen, että tämän kisan tarkoitus on viettää juoksupäivää ilman sen kummempia tavoitteita. Olin jo monta vuotta miettinyt että tähän tapahtumaan haluan vielä joskus osallistua, ihan vain tavatakseni idolini livenä.  Juoksusää oli mitä mainion. Syyskuun helteet olivat kääntyneet vileän puolella ja kieltämättä, kyllä se viileältä tuntuikin.  Ja tällä ilmeellä lähdettiin Tiesin että reitti tulee olemaan vaihtelevaa, ylä-alamäkeä, soraa, asfalttia ja lopun pururataa. Matkaan  lähden siis tunnustellen.  Kiparkatissa oli jo kiva juoksijoiden kuh

     Rauhallinen pitkä  juoksulenkki  on eräänlainen treeniviikon päätös. Siinä tulee tunnusteltua kuluneen viikon kuormat ja tehtyä eräänlainen analyysi kuluneesta viikosta. Pitkän lenkin tuntemukset vaihtelevat niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Tavallaan nautin siitä hurjasti, mutta silti suhteeni pitkään rauhalliseen on erilainen,  oman harjoitteluni muututtua monipuoliseksi juoksuvalmentajan ohjauksessa. Olen huomannut että korvamerkitsen tavallaan lempitreenit ja lähden suoritukseen aina hieman eri asenteella. Pitkä lenkki tavallaan rauhoittaa mutta se vaatii myös tietynlaista siedettävyyttä.  Silloin kun harjoitusohjelmassa lukee 20km, 25 km tai 28 km on ennakko suunnitelma mielessä erilainen jokaisen harjoituksen kohdalla. Vaikka nykyään rauhallinen kahdenkympin lenkki ei tunnu fyysisessä rasituksessa juuri miltään, mutta kun päälle lisätään esim. viisi kilometriä, tuo lisäys tuntuu takuulla. Ja koska 20km ei oikein tunnu missään, on minusta välillä tosi hyvä mennä vie

  Tällä kaudella olen kiertänyt juoksukisoja ja tapahtumia tasaiseen tahtiin. Saul SM Halleista isoihin massa juoksutapahtumiin.  Näissä tapahtumissa eksyin seuraamaan juoksijoiden juoksukenkiä. Olen yllättynyt siitä miten huonokuntoisilla kengillä asetutaan starttiviivalle. Voin myös todeta sen että on melko hintavaa lähteä kartoittamaan itselle sopivaa kenkää, mutta uskon että loppupeleissä se tuottaa.  Itse ole vuosien ajan hakenut sopivia kenkiä eri harjoituksiin ja toki täytyy kiittää ASICS sia kaupallisesta yhteistyöstä. Muuten tarpeeseeni nähden  hankin juoksukenkiä ja juoksuvarusteita harkiten ja valikoiden. Ehkä jopa jo  puoli vuotta aikaisemmin johonkin tulevaan tapahtumaan tai vain siksi että edeltäjä tulee kuitenkin kulumaan käytössä. Kolmekymmen  vuotisen juoksuharrastuksen aikana olen opetellut tunnistamaan itselleni sopivat kengät. Muistan kuin polleana juoksin sähköpylvään välejä kenkäkaupasta ostamillani sisäpelikengillä joita myyjä suositteli. Ei varmasti tiennyt niid

                  Paavo Nurmi Marathonin kymppi juostiin perjantaina 16.8.2024. Koska startti oli vasta illalla kahdeksalta olin päättänyt että yövyn kisahotellissa Ruissalon kylpylässä. Oli kivaa lähteä katselemaan taas uutta. Ensimmäistä kertaa pääsin juoksemaan Paavolle.  Ja tottakai samat täpinät oli niin kuin joka kerta  numerolapun kanssa juostessa.  Sisko oli pistänyt ilmon puolimaratonille mutta ei päässyt nyt starttaamaan. Mulle kymppi perjantaina  ja hänelle puolimaraton lauantaina. Tässä tapauksessa olisin jäänyt kisapaikalle seuraamaan vielä toisen päivän juoksuja.  Oli ihan kiva  että lähdin kiireettömästi matkaan. Oma aikansa kului kun Turussa seikkailin parkkihallista Hansakortteliin hakemaan kisanumeron, kävin katsomassa lähtö-ja maalialueen. Selvitin hissit toriparkkiin ja koodit valmiiksi jos palaisin autolle vasta ovien sulkeuduttua. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin sitä vielä eksyy ja innostuu. Varustesäilytykseen en ajatellut tavararoita viedä. Parkkihalli oli tapah

    Sisälläni elää pieni tanssija lopun elämää. Vaikka intohimoisesti juoksu on ykköslajini on kiva antaa pieni ripaus toisenlaista ärsykettä kropalle. Uskon että se antaa aina jotain ja tukee tavoitteellista harjoittelua. Jonkinlaista tanssia harjoitan koko ajan. Lähinnä jotain omia olohuoneen lattialle toteutettuja jazztanssin koreografioita joka tuottaa hurjasti iloa. Latinomixit ja solosalsat ovat olleet  välillä juoksun rinnalla mutta flamenco on kiinnostanut aina.                          Kotipaikkakunnalla lajin tarjonta on heikkoa toki ihan ymmärrettävistä syistä. Kaksi kertaa on eri järjestäjän  toimesta ollut mahdollisuus osallistua Flamencon tutustumis kurssille. Molemmilla kerroilla ne on peruttu koska ryhmää ei saatu kasaan.  Niin kova kiinnostus minulla kuitenkin oli, että päätin hakeutua lajin pariin sitten muualle.    Ilmoittauduin mukaan Helsingissä järjestettävälle tutustumiskurssille. Puolentoista tunnin harjoitukset perättäisinä päivinä  suunniteltiin myös harjoitus

     Muistan lapsuudestani miten kivaa oli kuunnella isovanhempien tarinoita. Oma lapsen mielikuvitus laukkasi kun joka kesä muistettiin pohtia ääneen kuinka Jaakko kohta heittäisi kylmän kiven. Mitenköhän kylmää järvivesi silloin on ja millainen mahtaa kivi oikeasti olla. Ja kuka Jaakko?Tämä tarkoittaa kakenterimerkinnöissä kuitenkin sitä, että pitkällä kesää jo ollaan. Ei muuta kuin nauttimaan joka hetkestä ja treeniviikkokin on täynnä kaikkea niin kivaa. Kisa on tuoreeltaan taustalla ja katse on kohti seuraavaa. Joten ei muuta kuin harjoitellaan. Jaakko-viikon harjoitukset;  Mukaan tulisi mahtumaan  niin maastojuoksua kuin rataa ja asfalttiakin. Voimaa unohtamatta.  Maanantaina lepopäivä.  Tiistaina tupla, aamu- ja iltaharjoitukset. Aamulla starttasin mukavasti kuuden maissa. Aurinko oli melko korkealla ja mittari näytti kuuttatoista. Veryttely 3km + TV VK <153 6km + jäähdyttelyt 3km.Valitsin treenireitiksi tylsän edestakaisin matkan asfalttipätkällä mikä tarkoitti sitä että vauh

        Täytyy  myöntää miten kivaa oli taas asettaa numero rintaan ja juosta. Alla viikon normaalit harjoitukset ja kisana juostava treenikymppi kutkutteli kovasti. Oli jännää huomata miten nopeasti kisaväsymys häviää ja haluaa äkkiä päästä taas starttiviivalle. Toukokuun puolimaratonin jälkeen oli kivaa hengähtää  vain treenien parissa,  mutta aika pian sitä alkoi odottamaan seuraavaa kisaa. Hämeenlinnan Kaupunkimaratonin Kymppi  oli sovitusti seuraava juoksu, joka juostiin lauantaina 20.7.2024. Hämeenlinna 20.7.2024                Oli kivaa päästä taas kylään Hämeenlinnaan. Kaupungilla on itselleni tavallaan aika läheinen merkitys. Aikoinaan siskon siellä asuessa tuli usein vietettyä  aikaa ympäriinsä ja työt Keskus-Sairaalassa ajelutti minut sinne kuuden vuoden ajan.              Juoksun juhlassa päätin viettää kiireetöntä päivää ja Nauttia. AAh oli ihanaa herätä hyvin nukutun yön jälkeen, ei mikään voittaja fiilis mutta oikeinkin leppoisa. Treenikymppi ei jännittänyt, oli vaan iha