Oli ihana palata taas metsään juoksemaan. Ennen rataultraa treenasin niin paljon tasaisella ja radalla. Ranikin on ollut vähän ihmeissään kun ei olla käyty pitkään aikaan metsässä. Ei tarvinnut kuin rapulta heilutella valjaita niin johan se innostui tarhassan. Tiesin että edessä tulee olemaan mutavelliä ja metsätietä.
Mietin että kuinkakohan juoksu kulkee, eilinen vetotreeni tuntui hieman reisissä. Itsenäisyyspäivän keli oli märkä ja harmaa, metsään vievä tienpätkä mutavelliä ja kuralätäköitä. Juoksu oli heti alkuun kevyttä ja ilmavaa, tosin vauhdin pidin hyvin rauhallisena niin kuin tämän päivän treenin tarkoituskin oli
Huomasi miten eri tavalla juoksua taas pitää rytmittää, verrattuna siihen miten ratatreeneissä askeltaa. Ensimmäinen puolikompastus juurakkoon muistutti miten jalan täytyy nousta tarkemmin ja terävämmin kuin tasaisella juostessa. Katse eteen mutta myös maastoa koko ajan lukien. Niin ainakin minun täytyy tehdä.
Askeleessa oli hyvin voimaa, huomasin että olen palautunut vajaa kuukausi sitten juossusta ultrasta ihan hyvin. Yllätyin miten helpolla jalka nousi kurassa ja vauhti kasvoi heti kun tuli pienikin pätkä vähän sileämpää. Olisi ollut niin kiva antaa vauhdin vaan nousta, mutta se ei ollut tämän päivän treenin tarkoitus.
Itsenäisyyspäivänä on ihana juosta, se on jo useamman vuoden traditio. Silloin kuuntelen Finlandia-hymniä, nuuskuttelen suomalaista luontoa ja miten juhlalliselta se tuntuukaan. Saan olla vapaa, annan vaan mennä, katson kotimaista metsää ja nautin siitä maisemasta missä sitten milloinkin menen. Ei ole väliä sataako vettä vai paukkuuko pakkanen, juoksu sytyttää juhlapäivän kynttilän ja antaa lahjan joka vuosi. Askel jää maaperään, muistoksi siitä että siinä minä menin, Suomessa, itsenäisessä Suomessa. Hyvää Itsenäisyyspäivää 🇫🇮 ... meidän askeleemme ja tassunjälkemme jäivät sinne omaan kotimetsään.
..... Lennä lennä Kesäkerttu.... Suomi juhlii tänään, niin juhlit sinäkin... 🐞
Kommentit